Elias Lönnrotin ruori 

HELMIKUU 2022

Serlachius-museoiden kokoelmissa on siipiratashöyrylaiva Elias Lönnrotin ruoriratas. G. A. Serlachiuksen vuonna 1890 ostaman höyrylaivan pääasiallinen käyttötarkoitus oli puutavaran kuljettaminen, mutta se osallistui myös matkustajaliikennöintiin.

”Vanhaa tamperelaista höyryvene Elias Lönnrotia, läksi (matkustajalaiva) Mänttä toissa päivänä saattamaan Vilppulaan, jossa sen uusi omistaja tehtaan isäntä G. A. Serlachius aikoo sen siirtää Keuruun selkää kyntämään.” (Aamulehti 31.10.1890.)

G. A. Serlachius maksoi Tampereen konepajan vuonna 1865 rakentamasta höyrylaiva Elias Lönnrotista 10 000 markkaa. Laivan nimi viittasi kansalliseepos Kalevalan luojaan, joka oli toiminut aluksen ensimmäisen omistajan, varatuomari Adolf Törngrenin, perheen kotiopettajana Laukon kartanossa.

Ensimmäisinä vuosinaan höyrylaiva Elias Lönnrot osallistui Tampere-Lempäälä-Hämeenlinna reitin matkustajaliikenteen kuljetuksiin. Junaradan valmistuttua alus siirrettiin Näsijärven puolelle. Ennen siirto-operaatiota Keurusselälle ratashöyry oli ollut Onkiniemen konepajan telakalla korjattavana, koska se oli ajanut kivelle kuljettaessaan matkustajia Tampereelta Kuruun syyskuussa 1890. 

Elias Lönnrot aloitti liikennöinnin Keurusselällä kesällä 1892. Tuolloin järvellä seilasi myös puurunkoinen höyrylaiva Keuru, jossa G. A. Serlachius oli osakkaana. Kuorevedellä liikennöi Serlachiuksen omistama pienikokoinen höyrylaiva Yrjö.

Aikakaudelleen tyypillisesti Elias Lönnrot oli seka-alus, joka välillä hinasi proomua tai tukkilauttaa ja välillä kuljetti matkustajia. Monille höyrylaiva tuli tutuksi kirkkomatkoilta. Helga Virtanen muisteli Keskisuomalaisessa 30.12.1984 lapsuuden juhannuskirkkomatkaa Mäntästä Keuruulle 1910-luvulla. Matkan varrella pysähdeltiin ja otettiin lisää matkustajia kyytiin. Kapteeni puhui muutoin ruotsia, mutta komentosanat hän kuulutti messinkitorveen suomeksi. Aluksessa oli pieni puffetti, jossa tarjottiin muun muassa kahvia. Lapsille maistui limonadi.

Ikäviäkin tapahtumia Elias Lönnrotin menneisyyteen mahtui. Vuonna 1913 laivan kapteeni hukkui. Onnettomuus tapahtui, kun alus oli ollut hinaamassa suurta tukkilauttaa Keurusselällä noin kilometrin päässä Mäntästä. Kapteeni oli tarkastanut laivan perässä vedettyä uistinta ja pudonnut veteen. Saatuaan laivan siivistä kovia iskuja hän ei ollut kyennyt nousemaan ylös ja jäi suuren tukkilautan alle. 

Vuosien 1923–1924 laivapäiväkirjojen mukaan höyrylaiva Elias Lönnrot näyttää keskittyneen vanhuuden päivillään lähinnä puutavaran kuljetukseen. Kesällä 1923 ajokausi alkoi 23.5. ja päättyi 20.7. Laivalla oli tuolloin viisi miehistön jäsentä. Polttopuita laivan tarpeiksi lastattiin Mäntän Sassista kesän kuluessa yhteensä 494 kuutiometriä. Laiva operoi ympäri Keurusselkää kuljettaen muun muassa tukkilauttoja, halkolauttoja, halkopyräitä, proomuja, Rosenlewin ponttoita, kelupaatin ja ”herroja huvimatkalla” Mäntästä Tuulisaareen.

Puutavarakuljetusten osalta vesiliikenne säilyi Suomessa merkittävänä aina 1960-luvulle saakka, vaikka sisävesiliikenteen osuus matkustajaliikenteestä ja muusta tavarankuljetuksista alkoi taantua 1920-luvulla. Kuoreveden ja Keurusselän väliselle koskikannakselle rakennetun Mäntän tehtaan palveluksessa oli vuosien kuluessa useita laivoja, muun muassa hinaajat Mänttä I, II, III ja IV.

Höyrylaiva Elias Lönnrot romutettiin 1920-luvulla. Se oli ollut viimeisiä höyryvoimalla kulkeneita siipirataslaivoja Suomessa. Tarinan mukaan tehtaan työntekijä pelasti laivan ruorin ja vei sen yhtiön keskusvaraston vintille. Vuonna 1984 K. E. Lindblad, aktiivinen Mäntän perinteen tallentaja, laittoi ruorin esille Mäntän Perinnetalon näyttelyyn. Nykyisin ruori on osa Serlachius-museoiden kokoelmia.

Vuodesta 1986 Keurusselällä on jälleen liikennöinyt Elias Lönnrot -niminen siipirataslaiva, tällä kertaa dieselvoimalla. Laivan mallina on ollut Keurusselällä aiemmin seilannut kaimansa. 

Katri Tolonen
Amanuenssi

Lähteitä:

Kivinen, Jussi 2016: Sisävesien mikrotonnisto. Pienet höyrylaivat Suomen ja erityisesti Kainuun sisävesiliikenteessä 1870-luvulta 1960-luvulle. Jyväskylän yliopisto.

Lehdet: Aamulehti 1890–1893, 3.4.1908, 23.7.1913; Hämäläinen 23.7.1874; Keskisuomalainen 30.12.1984; Suometar 10.6.1865; Tampereen Sanomat 1890.

Serlachius G. A. Oy, Metsäosasto – Laivapäiväkirjat; Suomen Elinkeinoelämän keskusarkisto. 

Tuomi-Nikula, Jorma & Koskinen, Erkki 1986: Elias Lönnrot. Suomen viimeinen siipirataslaiva. Keurusprint Oy, Keuruu.