Gerbrandt van den Eeckhoutin maalauksen konservointi

Riitta Fager, konservaattoriGösta Serlachiuksen taidesäätiön avainteoksiin kuuluva Gerbrand van den Eeckhoutin suurikokoinen öljymaalaus Aabraham kohtaa Melkisedekin, konservoitiin ja tutkittiin perusteellisesti vuosina 2020–2025.

Vuonna 1648 valmistunutta maalausta on konservoitu vuosisatojen aikana useita kertoja. Sille on tehty muun muassa isohkon repeämän paikkaus ja kahdesti vuoraus eli maalauskankaan tukeminen kiinnittämällä taakse uusi kangas. Vuorauskankaasta on samalla saatu uudet taitereunat lukuisissa pingotuksissa rispaantuneiden tilalle. Toimenpiteen yhteydessä myös irtoava maali on kiinnitetty takaisin alustaan.

Maalaukseen on tehty restaurointeja kohtiin, joista maalia puuttuu, ja taivaan alue on kokonaan päällemaalattu 1800-luvulla. Tummunut lakka on poistettu monesti ja teos lakattu uudelleen. Myös Serlachiuksen taidesäätiön omistuksessa maalausta on konservoitu jo aiemmin. 2000-luvulle tultaessa lakka muodosti jälleen tumman kerroksen maalauksen päälle.

Serlachiuksella viimeisimmän konservoinnin aloitti konservaattori Salla Koskiniemi vuonna 2020 dokumentoimalla teoksen ja ottamalla siitä tutkimusvalokuvat ultravioletti- sekä infrapunavalossa. UV-kuvissa erottuvat eri paksuiset lakkakerrokset ja restaurointimaalaukset. IR-kuvissa tuli esiin muun muassa toinen koira, jonka taiteilija on kuitenkin peittänyt ja maalannut hieman erilaisen koiran sen eteen.

Lakan ja päällemaalausten poistaminen on hidasta työtä

Maalauksesta puhdistettiin ensin pintalika ja sen jälkeen aloitettiin lakanpoisto geelipuhdistusmenetelmällä. Menetelmässä testeillä valittua liuotingeeliä sivellään pienille lapuille, joiden annetaan vaikuttaa lakan pinnalla lyhyen aikaa.

Geeliin ja lappuun imeytyy ohut kerros lakkaa ja toistamalla toimenpidettä voidaan lakka poistaa hallitusti kerros kerrokselta ja seurata, ettei alla oleva maalikerros vaurioidu liuottimen vaikutuksesta.

Samalla menetelmällä, mutta eri liuotinyhdistelmällä alettiin poistaa myös päällemaalauksia. Taivaan alueen vihertävä maali osoittautui olevan tiukasti kiinni alla olevassa alkuperäisessä maalikerroksessa.

Materiaalitutkimus selvitti väripigmenttejä

Maalaukselle tehtiin materiaalitutkimuksia Eeckhoutin käyttämien pigmenttien selvittämiseksi. Röntgenfluoresenssispektrometrian ja polarisaatiomikroskopian avulla saatiin selville muun muassa se, että taiteilija on käyttänyt kolmea eri sinistä, joista yksi on smaltti.

Smaltti on koboltilla siniseksi värjättyä lasia, jota käytettiin 1600-luvulla korvaamaan kallista ultramariinia. Myöhemmin on todettu, että smaltilla maalatut siniset kerrokset muuttuvat ajan kuluessa harmaiksi tai ruskeiksi ja läpikuultaviksi. Lyijyvalkoiseen sekoitettuna smaltin sininen sävy säilyy paremmin. Tästä syystä esimerkiksi Melkisedikin viitan vaaleat kohdat ovat edelleen sinisiä mutta varjoalueet ruskeita.

Tuhoutunut taivas aiheutti ongelmia

Vuonna 2021 konservaattori Anne Muszynski jatkoi lakan ja päällemaalauksen poistoa. Taivaan alueella päällemaalauksen alta ei tullut esiin sinistä maalikerrosta, vaikka materiaalitutkimuksissa oli todettu alueella olevan kobolttia.

Maalikerrokset olivat niin tuhoutuneita ja läpikuultaviksi muuttuneita, että okralla ja harmaalla tehty kaksoispohjustus tuli näkyviin. Tämä on varmasti ollut syy siihen, että taivas oli peitetty uudella maalikerroksella.

Päällemaalauksen poistaminen oli hidasta ja sitä pystyi tekemään vain mikroskooppia apuna käyttäen. Tarvittiin myös lisää pigmenttitutkimuksia, jotta eri kerroksista ja eri asteisesti tuhoutuneista kohdista voitiin paremmin päätellä, mitä ne olivat alun perin olleet. XRF-mittauksia jatkettiin vielä myöhemminkin restaurointipäätösten tueksi.

Vuonna 2025 Eeckhoutin maalaus siirrettiin konservaattori Maija Santalan työhuoneelle. Santala poisti lopun vihreän maalin ja toteutti uudet restaurointimaalaukset. Kaikkea mikä on ajan kuluessa teoksesta tuhoutunut, ei restaurointimaalata, vaan ajatuksena on ennen muuta alkuperäisen materiaalin ja kuvan säilyttäminen.

Vaurioita häivytetään vain sen verran, että ne eivät vie huomiota kuvaa katsottaessa. Restaurointimaalauksilla pyritään liittämään maalauksen säilyneet ja tuhoutuneet osat yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Nykyisin käytettävät materiaalit ovat helposti poistettavissa, jos tulevaisuudessa niin halutaan.