Sam Vanni: Tove Janssonin muotokuva - Serlachius

Marjo-Riitta Simpanen, taidehistorioitsijaVaaleatukkainen, nuori nainen on pukeutunut ruskeaan hameeseen, oranssiin lyhythihaiseen puseroon ja 1930-luvulla muodissa olleeseen kalottihattuun. Voimakkaat kulmakarvat, täyteläiset huulet ja latvoista sisäänpäin kihartuvat vaaleat hiukset kehystävät pehmeäpiirteisiä kasvoja. Naisella ei ole koruja korvissa eikä kaulalla.

Muotokuvan nainen on 21-vuotias Tove Jansson (1914–2001), joka nykyisin tunnetaan ympäri maailmaa ihailtuna ja arvostettuna sarjakuvataiteilijana ja Muumien luojana. Muotokuva on signeerattu nimellä S. Besprosvanni -35. Vuonna 1935 Tove oli vielä taidekoululainen, jolla oli jäljellä vuosi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Myöhemmin hän täydensi Helsingissä opintojaan uutta, ranskalaista väritaidetta suosivassa Vapaassa taidekoulussa.

Suomen taidehistoriassa Samuel Besprosvanni tunnetaan vuodesta 1941 lähtien nimellä Sam Vanni (1908–1992). Hän oli Viipurissa syntynyt hattu- ja turkiskauppiaan poika, joka oli sairastunut nuorukaisena tuberkuloosiin. Sairaan jalkansa vuoksi hänelle haettiin apua ulkomailta, ja näillä matkoillaan Vanni tutustui moderniin taiteeseen, millä tuli olemaan ratkaiseva merkitys myöhemmälle taiteilijan uralle.

”Muotokuva ylävalossa”

Ystävästään Tove Janssonista Vanni maalasi useita muotokuvia. Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmissa oleva, vuonna 1935 valmistunut maalaus lienee se, jonka työnimenä oli ”muotokuva ylävalossa”. Valo maalauksessa lankeaa malliin viistosti ylhäältä.

Helsingin taiteilijapiireissä Vanni tunnettiin taiteen uudistajana. Näin ollen nuoren Toven isä, kuvanveistäjä Viktor Jansson esitti, että tytär pyrkisi Vannin yksityisoppilaaksi. Näin tapahtuikin, mutta isä ei tiennyt, että tyttärellä ja hänen tulevalla opettajallaan oli suhde.

Isänmaallinen isä-Jansson oli saksalaismielinen ja aatemaailmaltaan antisemitisti, joten tyttären juutalainen miesystävä ei ollut tervetullut. Ajan myötä Vannin ja Toven suhde muuttui ystävyydeksi, joka säilyi läpi elämän. Myöhemmin Tove Jansson sanoikin: ”Enemmän kuin kukaan muu on Sam Vanni opettanut minulle olennaisinta maalauksesta”.

Kolorismin uranuurtaja Suomessa

Vanni oli jo 1930-luvulla kehittänyt omaa kolorismiaan suuntaan, joka poikkesi täysin suomalaisen, sen aikaisen taiteen yleisharmaudesta ja varovaisesta värien käsittelystä. Ranskalaisessa ns. puhtaassa maalaustaiteessa tärkeintä ei ollut teoksen aihe vaan olennaisempaa oli teoksen pinta, sommittelu ja väri.

Vapaassa taidekoulussa ja myöhemmin Suomen Taideakatemian koulussa opettajana toimineen Vannin kautta uuden väritaiteen opit välittyivät nuoremmille taiteilijapolville. Suomeen täysin abstrakti väritaide tuli varsinaisesti vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Sam Vanni oli myös tunnettu ja arvostettu muotokuvamaalari. Väri oli hänelle itsenäinen maalauksen ilmaisuväline. Tove Janssonin varhaisen muotokuvan väritys oli omana aikanaan jotain aivan uutta. Teos on selkeästi jäsennelty ja sommitelma rakentuu kahdelle värille: oranssille ja vihreälle.