Mysteerin pauloissa

Vuonna 1937 Gösta Serlachius hankki huutokaupasta Lontoosta maalauksen Karvalakkiin pukeutunut vanhus. Tekijäksi oli mainittu Rembrandtin (1606–1669) aikalainen Jan Lievens (1607–1674). Teos pysyi Lievensille attribuoituna vuosikymmeniä, vaikka jo 1980-luvulla saksalainen taidehistorioitsija Werner Sumowski oli ehdottanut sen todelliseksi tekijäksi arvoituksellista taiteilijaa, joka tunnetaan vain nimikirjaimistaan: Monogrammisti I.S.

Tyylillisin perustein Rembrandtin koulukuntaan luokiteltu taiteilija esiteltiin taidehistoriankirjoitukseen 1900-luvun alussa, mutta oli jäänyt marginaaliseksi hahmoksi. Näin ollen myös huutokaupan asiantuntijat olivat pitäneet Serlachiuksen hankkimaa teosta tunnetumman Jan Lievensin maalaamana.

Aavejahdin alkusoitto

Näyttely- ja tutkimusprojekti Monogrammisti I.S. – Rembrandtin arvoituksellinen aikalainen sai alkunsa huhtikuussa 2022, kun teoksen attribuutio nousi keskusteluun ensimmäisen Serlachius-seminaarin yhteydessä. Monogrammisti I.S.:n tuotannosta ei ollut koskaan järjestetty näyttelyä, ja hanke tuki hienosti Gösta Serlachiuksen taidesäätiön pyrkimystä lisätä tietoisuutta vanhan eurooppalaisen taiteen kokoelmastaan.

Kumppaniksi projektiin lähti Leidenissa Alankomaissa sijaitseva Museum De Lakenhal. Museon vanhan taiteen kuraattorin Janneke van Asperenin lisäksi kansainväliseen tutkimusryhmään kuuluivat professorit Volker Manuth ja Marieke de Winkel Radboud-yliopistosta Nijmegenistä Alankomaista, sekä Amsterdamin Rembrandthuisin kuraattori David de Witt.

Vuosisatoja vanhaa taidetta esittelevän näyttelyn järjestäminen on haasteellista silloinkin, kun taiteilijan identiteetti on tiedossa.

Aivan uusien haasteiden edessä ollaan silloin, kun taiteilijasta ei tiedetä muuta kuin nimikirjaimet ja kourallinen enemmän tai vähemmän uskottavasti attribuoituja maalauksia. Kun näyttelyä Monogrammisti I.S.:stä lähdettiin tekemään, oltiin ensin yhteydessä kansainvälisiin asiantuntijoihin, jotta päästiin selville tunnetun tuotannon laajuudesta sekä siitä, missä nämä teokset sijaitsevat.

Näyttelyyn Monogrammisti I.S. – Rembrandtin arvoituksellinen aikalainen saatiin lainaan teoksia yhdeksästä taidemuseosta ja kolmesta yksityiskokoelmasta. Teokset saapuivat Mänttään Ruotsista, Saksasta, Alankomaista, Itävallasta, Kanadasta sekä Yhdysvalloista.

Näyttelyn kahdeksastatoista teoksesta neljätoista on attribuoitu Monogrammisti I.S.:lle. Neljä maalausta puolestaan on toisilta taiteilijoilta: kaksi Jan Lievensiltä, sekä yksi Gerrit Doulta (1613–1675) ja David Baillylta (1584–1657). Leidenissa vaikuttaneiden Lievensin, Doun ja Baillyn teokset auttavat sijoittamaan Monogrammisti I.S.:n maalaukset oikeaan asiayhteyteen.

Jäljet johtavat Leideniin

Vaikka Monogrammisti I.S.:n taustasta ei juuri mitään tiedetäkään, voidaan teoksista kuitenkin päätellä melko paljon. Taiteilija on mitä luultavimmin oleskellut Leidenissa 1620–1630-lukujen vaihteessa ottaen huomioon, kuinka paljon vaikutteita teoksissa on nimenomaan Rembrandtilta ja Jan Lievensiltä, mutta myös muilta Leidenissa työskennelleiltä taiteilijoilta, kuten Gerrit Doulta. 1600-luvun ensi vuosikymmeninä taide kehittyi Leidenissa aimo harppauksin, kun nämä ennakkoluulottomat taiteilijat hyödynsivät uusia aihepiirejä ja tekivät ennennäkemättömiä teknisiä kokeiluja.

Taiteellista ilmaisua uudistaneet Rembrandt, Lievens ja Dou olivat kiinnostuneita ilmaisemaan paitsi ihmisten fyysisiä ominaisuuksia, myös tunteiden ilmenemistä kasvoilla. He kehittivät edelleen maalaustyyppiä, joka tunnettiin nimellä tronie. Kyseessä oli alun perin pienikokoinen tutkielma yksilöllisistä kasvonpiirteistä, joita taiteilijat yleensä käyttivät harjoitelmina esimerkiksi suurempia historiamaalauksia varten.

Yksityiskohdat paljastavat paljon

Rembrandt ja Lievens kehittivät tätä teostyyppiä 1620- ja 1630-luvuilla käyttäen itseään, toisiaan ja läheisiään malleina. Näistä henkilötutkielmista alkoi tulla itsenäisiä ja arvostettuja taideteoksia, vaikka ne eivät varsinaisia muotokuvia olleetkaan. Erityisesti iäkkäiden ihmisten kasvonpiirteet kiehtoivat näitä nuoria taiteilijoita. Vanhusten kasvotutkielmiin liittyivät paitsi ryppyisen ihon kuvaamisen tuomat tekniset haasteet, myös ajan kulumisen ja ihmiselämän ohikiitävyyden tematiikka.

Tunnistettavin piirre Monogrammisti I.S.:n tuotannossa ovat nimenomaan nämä yksityiskohtaiset, suurella hartaudella ja teknisellä taidolla toteutetut henkilötutkielmat ikäihmisistä. Usein Monogrammisti I.S.:n kuvaamat hahmot ovat lisäksi pukeutuneet asusteisiin, jotka eivät ole Alankomaille tyypillisiä.

Myös eksoottisten asusteiden käyttö henkilötutkielmien osana on Rembrandtilta ja muilta Leiden-taiteilijoilta peräisin. Toinen Leidenissa yleistynyt teostyyppi kuvasi taiteilijoita tai oppineita työhuoneissaan. Oppineita kuvaavia maalauksia vanitas-symboleineen, kuten kirjoineen ja pääkalloineen, esiintyy myös Monogrammisti I.S.:n tuotannossa.

Jääkö arvoitus ratkaisematta?

Tutkijat ovat pohtineet, oliko Monogrammisti I.S. sittenkään ammattitaiteilija, vai pikemminkin lahjakas amatööri, joka vuosien saatossa kehittyi todelliseksi mestariksi. On lisäksi täysin mahdollista, että Monogrammisti I.S. ei ollut kotoisin Alankomaista, vaan tuli Leideniin esimerkiksi opiskelemaan. Opiskeluteoriaa voisivat tukea lukuisat tutkielmat niin nuorista kuin iäkkäämmistäkin oppineista.

Maalausten henkilöiden vaatetuksen ja interiöörien yksityiskohdat puolestaan tuntuisivat viittaavan muualle kuin Hollantiin. Teoksissa esiintyvät vaatteet ja päähineet vaikuttavat pikemminkin itä- ja pohjoiseurooppalaisilta, mutta lienevät kuitenkin sekoitus eri alueiden perinteisestä vaatetuksesta.

Oliko Monogrammisti I.S. kotoisin jostakin Itämeren alueelta, vai matkusteliko hän näillä seuduilla esimerkiksi työnsä puolesta? Monogrammisti I.S.:n tiedetään maalanneen muotokuvia erään alankomaalaisen kauppiassuvun edustajista. Hollannin laajat kauppaverkostot ulottuivat myös Itämeren perukoille, joten kytkökset kauppiassukuun ovat yksi mahdollinen selitys teosten omaperäisille asusteille ja interiööreille.

Tulevaisuuden tutkijoille eväitä

Toisaalta emme voi olla varmoja edes taiteilijan sukupuolesta. Osa teoksista tosin on mitä luultavimmin omakuvia, mikä tekisi taiteilijasta miesoletetun. Sama pitkähiuksinen ja kapeaviiksinen hahmo esiintyy useissa monogrammistin maalauksissa, usein vielä Leidenin taiteilijoiden tuotannosta tutussa omakuvan asiayhteydessä, mikä tukisi teosten tulkitsemista omakuviksi.

On samanaikaisesti palkitsevaa ja turhauttavaa, ettemme tiedä taiteilijasta juuri mitään. Kun elämäkerrallinen aineisto ei ohjaa tulkintaa, voi teoksia katsoa vapaammin ja antaa mielikuvitukselle enemmän tilaa. Ilman kouriintuntuvaa todistusaineistoa emme kuitenkaan voi kuin esittää valistuneita veikkauksia taiteilijasta ja tämän teoksista, vaikkakin perustellusti ja maalauksiin pohjautuen.

Voi hyvin olla, ettemme koskaan tule tuntemaan Monogrammisti I.S.:n todellista identiteettiä. Tämän uraauurtavan näyttely- ja tutkimusprojektin myötä tietoisuus taiteilijasta ja tämän tuotannosta kuitenkin lisääntyy. Näin ollen kasvaa myös todennäköisyys sille, että tulevat tutkijasukupolvet pystyvät ratkaisemaan Monogrammisti I.S.:n arvoituksen.

Kirjoittaja on Serlachiuksen amanuenssi ja näyttelyn kuraattori.

Artikkeli on julkaistu Serlachiuksen Sydämellisesti Sinun asiakaslehdessä keväällä 2025.

arrow_back arrow_forward