SERLACHIUS RESIDENSSIN VIERAAT

Anita Gratzer

Itävaltalainen taiteilija Anita Gratzer on Serlachius Residenssissä jo kolmatta kertaa. Tällä kertaa hän saapui Taidelinna-projektia varten ja viipyy tammi-helmikuun. Suomen talvea rakastava taiteilija onkin saanut toden teolla nauttia lumesta ja pakkasesta.
 
Gratzer kertoo opettaneensa pitkään. Taidelinnan työpajoissa hän liikkuu oppilaiden seassa ja näyttää kädestä pitäen, miten paperimassaa muovaillaan. Yhteistyö sujuu hyvin, vaikka yhteinen kieli, englanti, ei välttämättä taivu viidesluokkalaisilta vielä kovin hyvin.
 
”Haluaisin maskeihin afrikkalaisten naamioiden, monstereiden tai oppilaille tuttujen supersankareiden piirteitä. Suomessa on myös vahva mytologioiden perinne haltijoineen, tonttuineen ja maahisineen”, hän kertoo.
 
Anita Gratzerin materiaali on paperi eri muodoissaan. Edellisellä residenssijaksollaan 2022 hän valmisti arkkitehtonisia, puettavia paperiveistoksia, joissa hän käytti kierrätysmateriaaleja. Häntä kiinnostaakin vaatteiden muovaaminen yksilöllisen suojakilven suuntaan. 
 
Suurimman osan teoksistaan hän on luonut ulkomailla residensseissä ja paikallisten kulttuurien vaikutuksesta. Sveitsin ja Japanin ohella Suomesta on tullut yksi hänen suosikkikohteistaan, johon hän haluaa palata yhtä uudestaan.

Teksti on julkaistu Serlachius Residenssin uutiskirjeessä tammikuussa 2024.

Nainen valmistaa ryijyä ikkunan ääressä.

Asami Munejima

Tokiosta Mänttään saapunut Asami Munejima kertoo olleensa Suomessa noin kymmenen kertaa ja opiskelevansa suomen kieltä. Hän aloitti residenssijaksonsa helmikuun alussa ja viipyy maaliskuun loppuun.
 
”Olen viihtynyt täällä niin hyvin! Luminen maisema teki vaikutuksen, kun saavuin tänne. Luonto ja kaupunki ovat kauniita, ja kaikki tapaamani ihmiset ovat niin ystävällisiä”, hän kiittelee. 
 
Asami tekee ryijyjä kutomalla ja käsin tuftaamalla. Häntä kiehtoo käsin tehtyjen ryijyjen lämpö ja värien hienostunut käyttö. ”Minua inspiroi kaikki Suomeen liittyvä: luonto, vuodenajat, eläimet ja arkkitehtuuri.”
 
Vanhojen maalausten aiheet ovat hänestä kiinnostavia, mutta hän sanoo pitävänsä myös nykytaiteilijoiden teoksista. Hänen ryijyihinsä on mahdollista tutustua maaliskuun lopulla Serlachius Residenssissä.

Teksti ja kuva on julkaistu Serlachius Residenssin uutiskirjeessä helmikuussa 2024.

Amanda Vähämäki

Amanda Vähämäki tunnetaan sarjakuvistaan, joissa hän sekoittaa arkitodellisuutta ja fantasiaa. Hän piirtää Serlachius Residenssissä parhaillaan sarjakuvaromaania. 

”Sarjakuvassa eletään tämän päivän Suomessa, mutta kaikilla henkilöhahmoilla on jotain taikavoimia tai yliluonnollisia ominaisuuksia. Siinä kaksi aikuista ystävystä muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan taikakoulussa, jonka olen sijoittanut saareen jonnekin päin Näsijärveä”, hän kertoo.

Amanda kertoo piirtäneensä ja kirjoittaneensa säännöllisesti lapsesta asti, myös sarjakuvaa. Hän asui 13-vuotiaana perheensä kanssa vuoden Italiassa. Lukion jälkeen hän palasi Italiaan ja opiskeli Bolognassa vuoden taidehistoriaa. Sen jälkeen hän siirtyi kuvataideakatemiaan pääaineenaan maalaustaide.

”Aika nopeasti ajauduin takaisin piirtämisen, sarjakuvan ja taidegrafiikan pariin. Asuin kuusi vuotta Italiassa, aloin tehdä ja julkaista sarjakuvia siellä, joten se oli monella tapaa merkittävä kokemus. Tuntui, että mielessäni oli tarinoita, joiden piti päästä jotenkin ulos, sarjakuvan muodossa.”

Valmistuttuaan hän muutti takaisin Suomeen ja on jatkanut täällä sarjakuvien tekemistä ja julkaisemista. Hän tekee myös kuvituksia ja välillä grafiikkaa.

Työskentely Serlachius-residenssissä on ollut rauhallista ja keskittynyttä. Helsingissä hän jakaa työhuoneen muiden kanssa, joten oma huone työnteolle on luksusta. Hänen sarjakuviinsa voi tutustua residenssin näyttelyssä viikonlopun ajan.

Teksti ja kuva on julkaistu Serlachius Residenssin uutiskirjeessä helmikuussa 2024.

Heikki Hautala

Porissa asuvalla Heikki Hautalalla (s. 1980) on ollut runsaan puolen vuoden aikana kaksi yksityisnäyttelyä, toinen niistä Poriginal galleriassa ja toinen Galleria Mältinrannassa. Hän on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta Ylistarosta ja suorittanut taideopinnot (AMK) Kankaanpään taidekoulussa. 

Heikki Hautala viettää Serlachius Residenssissä peräti neljä kuukautta, maaliskuun alusta kesäkuun loppuun. Hän kertoo hakeneensa residenssiin, koska kaipasi irtiottoa ja vaihtelua arjen ja kotikaupungin rutiineihin sekä aikaa rauhoittua ja keskittyä täysin taiteen tekemiseen.

Residenssijaksollaan hän paneutuu erityisesti maalaamiseen ja piirtämiseen. Tarkoitus on myös kokeilla uusia ideoita, menetelmiä ja tekniikoita. Hänellä on mukanaan mm. äänityskalustoa, sillä tavoitteena on työstää musiikkiprojekteja ja kokeiluja äänen parissa.

”Tällä hetkellä ei ole mitään näyttelyitä sovittuna, mutta tarkoituksena olisi hakea näyttelyitä työskentelyjakson tuloksilla”, hän kertoo.
 
”Toivon intensiivistä työskentelyjaksoa kuvan ja äänen parissa mutta myös rauhoittumista ja uusien ideoiden kehittelyä. On myös kiva tutustua Mänttään, tavata uusia ihmisiä ja ihan vaan seurailla kevään etenemistä komeissa maisemissa.”

Teksti on julkaistu Serlachius Residenssin uutiskirjeessä maaliskuussa 2024.

Mies sivukuvassa, maalaa pienehköä taulua.

Jirko Viljanen

Lahdesta kotoisin oleva Jirko Viljanen (s. 1991) on työskennellyt viime vuodet enimmäkseen taidegrafiikan parissa. Alkuvuoden hän herätteli maalaus- ja keramiikkataitojaan residenssissä Pietarsaaressa ja maaliskuun alusta Serlachius Residenssissä.
 
Hän aloitti taideopinnot Turun Taideakatemiassa 2016 nimenomaan maalaamisella mutta vaihtoi jo toisena vuonna taidegrafiikkaan. 
 
”On ollut virkistävää tarttua taas pensseliin ja tarkastella sitä taidegrafiikkafiltterin läpi. Olen jatkanut maalaamista täällä Mäntässä. Koska käytössäni on myös verstas, olen liittänyt maalaamiseen puutöitä. Minulla on myös pieni köntti savea mukanani, joten mahdollisesti residenssin aikana valmistuu myös keramiikkaa”, hän kertoo.
 
Residenssissä hän tekee teoksia tulevia soolonäyttelyitään varten. Häneltä on tulossa näyttely Teatteri Vanhaan Jukoon Lahteen loppuvuodesta 2024 sekä Galleria G:hen Helsinkiin alkuvuodesta 2025. 

Mänttä oli Jirko Viljaselle entuudestaan hieman tuttu. Serlachius Taidesaunan löylyt ja talviuinnit ovat auttaneet asettumaan Mänttään. Hän kiittelee residenssin tarjoamia puitteita, vaikka käytössä ei olekaan grafiikan prässiä. 
 
”Uusi maisema antaa uusia näkökulmia tekemiseen ja uusi työtila piristää mukavasti. Täällä Mäntässä on hyvä ajatella, kun ympäriltä on poistettu kaupungin melu ja houkutukset. Antaa luonnon ja pikkukaupungin hiljaisuuden inspiroida.”

Hän asettaa Mäntässä viimestelemiään teoksia esille residenssin galleriaan. Kaunis trauma -niminen näyttely toimii demoversiona Galleria G:hen Helsinkiin tulevalle näyttelylle, joka käsittelee henkilökohtaisesti hukkumista. Traumaa käydään läpi akryylimaalin, öljypastellin ja keramiikan kautta.

Teksti ja kuva on julkaistu Serlachius Residenssin uutiskirjeessä maaliskuussa 2024.

Ville Vuorenmaa

Ville Vuorenmaan (s. 1980) työhuoneen pöydällä on vesivärit ja luonnoskirjoja täynnä tekstiä ja kuvia. Lattialla on sähkökitara. Ne ovat hänen tärkeimmät työvälineensä. ”En suunnitellut mitään erityistä residenssijaksolle. Paikan vaihdos ja irtautuminen omista rutiineista tekee hyvää aivoille ja ajatuksille”, hän kertoo.
 
Oulussa asuva taiteilija työskentelee Serlachius Residenssissä kolme viikkoa huhtikuussa. Sattumalta vieressä sijaitsevaan Serlachius Pääkonttoriin rakennetaan kesäkuussa avautuvaa Kiitoskirjeitä-näyttelyä, jonka yksi taiteilija hän on. 
 
Vuorenmaa tekee vesiväreillä yksityiskohtaisia, tekstiä ja kuvaa yhdisteleviä teoksia, joissa kukkii hiljainen, oivaltava huumori. Sähkökitaralla taas syntyy lauluja, jotka löytävät usein tiensä Sur-rur-yhtyeen ohjelmistoon.
 
”Pidin viime syksynä Seinäjoella näyttelyn, jota tein yli vuoden. Sen jälkeen halusin pitää taukoa maalaamisesta. Lisäksi mursin talvella oikean ranteeni, enkä pystynyt maalaamaan tai soittamaan kahteen kuukauteen. Vasta täällä käsi ja koko prosessi on alkanut toimimaan”, hän huokaa helpottuneena.
 
Mäntässä hän on antanut itselleen mahdollisuuden tehdä sitä, mitä on tullakseen. Syksyllä tiedossa on näyttely Rovaniemellä. Maalaustelineessä on valmistumassa maalaus, joka kuvaa maitokauppaa kaikkine asiaan vähänkin liittyvine tuotteineen soijamaidosta ja maitotonkkiin. Vuorenmaan mukaan hänelle onkin tyypillistä luetteloida taiteessaan erilaisia asioita.
 
Välillä hän tarttuu kitaraan ja näppäilee melodiaa. Vaihtoehto-rockia vuodesta 1996 soittanut Sur-rur on tehnyt vuosien varrella kaikkiaan yhdeksän albumia ja vajaat kolmesataa keikkaa. Ville Vuorenmaa tekee yhtyeen kappaleet, jotka voivat käsitellä monenlaisia asioita. Usein niissä on kuitenkin jotain henkilökohtaista.

Teksti ja kuva on julkaistu Serlachius Residenssin uutiskirjeessä huhtikuussa 2024.

Arundhati Deosthale

Intialainen journalisti ja kolumnisti Arundhati Deosthale tulee Mänttään heinäkuuksi tutustumaan suomalaiseen nykytaidekenttään. Arundhati kirjoittaa parhaillaan viikoittain ilmestyvää kolumnia, ja haluaisi kertoa myös suomalaisesta taiteesta. Hänen tarkoituksenaan on lisätä suomalaisen taiteen tuntemusta Intiassa ja luoda siltoja intialaisen ja suomalaisen taidekentän välille.

Suvi Vepsä (vas.) ja Egle Oddo

Suvi Vepsä

Sisilialaisen Egle Oddon teos Evolutionary garden on ollut viime viikot tarkan havainnoinnin kohteena Mäntässä. Suomessa jo vuosia asunut taiteilija kylvi 2021 Mäntän kuvataideviikkojen yhteydessä puutarhan Pekilon lähelle kotimaisten villien koriste- ja hyötykasvien siemenistä. Taidehistorian väitöskirjatutkija Suvi Vepsä on seurannut puutarhan kehitystä residenssijaksollaan.
 
Vepsä tutkii monilajista taidetta ja sen poliittista potentiaalia antroposeenin eli ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen ja luontokadon aikana. Monilajinen taide viittaa projekteihin, joissa ei-inhimilliset toimijuudet, kuten eläimet, kasvit ja mikrobit, ovat teoksen kanssatekijöitä pelkän aiheen tai materiaalin sijaan.
 
Vepsä suoritti taidehistorian maisteriopintoihinsa liittyneen harjoittelun Mäntän kuvataideviikoilla 2021 ja tutustui siinä yhteydessä Oddoon ja hänen paikkasidonnaiseen, julkiseen taideteokseensa. Hän palasi puutarhan pariin aina kun muilta töiltään ehti. Taiteilijan ja tutkijan välille syntyi myös syvä henkinen yhteys. 
 
Vepsä on vieraillut puutarhalla ja seurannut sen kehittymistä joka kesä neljän vuoden ajan. Hän on ollut mukana myös kahden muun Evolutiivisen puutarhan toteuttamisessa. Toinen niistä on tehty Sisilian Palermoon ja toinen Bratislavaan Slovakiassa. Yhteiset projektit ovat tärkeässä osassa Vepsän väitöskirjassa, vaikka hän käsittelee myös muiden taiteilijoiden tuotantoa. 

Vepsän ja Oddon yhdessä kokoama näyttely notes from the field / muistiinpanoja kentältä esittelee kuvin ja tekstein Vepsän väitöstutkimusta, puutarhaprojektia, ja sen etenemistä. Näyttely on esillä Serlachius Residenssin galleriassa.

Teksti ja kuva on julkaistu Serlachius Residenssin uutiskirjeessä elokuussa 2024.

Tuija Teiska

Tuija Teiska on valmistunut kuvataiteen maisteriksi ja kuvanveistäjäksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta 2016. Helsinkiläistaiteilija asuu ja työskentelee paljon residensseissä Suomessa ja ulkomailla. 
 
Teiskan taiteellinen työskentely saa usein alkunsa henkilökohtaisista tunnereaktioista, jotka prosessin aikana muuntautuvat ja kasvavat useiden ihmisten elämää koskettaviksi tunteiksi rakkaudesta, yksinäisyydestä tai toivosta.
 
Viime aikoina hän on keskittynyt käsitteelliseen piirustukseen. Syntyvät teokset ovat installaatioita, veistoksia tai performansseja. Piirretty viiva toimii punaisena lankana eri taidemuotojen välillä. Viiva voi syntyä struktuurina veistoksiin tai tilaan tai esiintyä liikkeen viivana. 
 
Hän ei halua lokeroida työtään yhden tekniikan tai materiaalin mukaan. Hän nauttii fyysisestä tekemisestä, siksi tekniikatkin ovat usein hyvin fyysisiä. Esimerkiksi idea tehdä tatuoituja teoksia on lähtenyt hänen omista tatuoinneistaan.
 
”Hyödynnän työssäni pääosin kierrätettyjä ja orgaanisia materiaaleja sekä omaa kehoani. Tatuoin piirustuksia muun muassa eläimen nahkaan. Saan sitä esimerkiksi käytetyistä vaatteista ja asusteista. Materiaali on minulle aina ekologinen valinta ”, hän kertoo.

Teksti ja kuva on julkaistu Serlachius Residenssin uutiskirjeessä syyskuussa 2024.

Rica Shimabukuro

Rica Shimabukuro (s. 1970) on Tokiossa syntynyt ja tätä nykyä Ruotsissa asuva taiteilija. Hän on työskennellyt Serlachius Residenssissä syyskuun alusta ja jatkaa vielä marraskuun loppuun.
 
Tekstiilitaiteen maisterintutkinnon suorittanut Shimabukuro toimi yli 25 vuotta koru-, tekstiili- ja muotisuunnittelun parissa. Hän teki silkkipaino- ja paperileikkausmenetelmiä käyttäen paljon tilaustöitä muun muassa japanilaisille tavarataloille. 
 
Viime vuosina hän on omistautunut omaehtoiselle taiteelliselle työskentelylle ja keskittynyt erityisesti paperitaiteeseen, joka tarjoaa rajattomasti mahdollisuuksia. Se on myös ympäristöystävällistä eikä kuluta liikaa maailman luonnonvaroja. 
 
Hän on toteuttanut Serlachius Residenssissä suurikokoisen (240 x 100 cm) paperileikkaustyön, joka kuvaa Mäntän luontoa ja luonnonilmiöitä. Jokapäiväinen pyöräily Lemmenpolkua pitkin residenssin majapaikasta työhuoneelle on tehnyt häneen suuren vaikutuksen. 
 
”Hämmästelen uskomattoman kaunista auringonnousua ja -laskua. Ympäröivä luonto ja rauhallinen ajankulku tarjoavat ihanteellisen ympäristön työskentelylle”, hän kertoo.
 
Suomalaisen luonnon lisäksi hän on nauttinut Serlachiuksen kokoelmista ja Taidesaunan löylyistä. Hänestä on hienoa tuoda paperileikkaus taidemuotona residenssiin, jonka toiminta pohjautuu suomalaisen paperiteollisuuden edelläkävijän ja taiteenystävän G. A. Serlachiuksen luomalle perustalle.

Teksti ja kuva on julkaistu Serlachius Residenssin uutiskirjeessä marraskuussa 2024.

Chih-Tung Lin & Noora Lehtovuori

Chih-Tung Lin on Taiwanista kotoisin oleva, Helsingissä nykyisin asuva kuraattori ja taiteilija. Hän valmistui Taideyliopiston Praxis Exhibition Studies -maisteriohjelmasta vuonna 2021. 
 
Lin on kuratoinut useita itsenäisiä ja yhteistyöprojekteja Suomessa ja ulkomailla ja hänen töitään on ollut esillä ryhmänäyttelyissä Suomessa sekä Virossa. Hän on työstänyt vuodesta 2020 projektia nimeltä Studio Visits by Chih-Tung Lin ja on äskettäin julkaissut graafisen romaanin samalla nimellä. 
 
Noora Lehtovuori on taiteilija-kuraattori, joka asuu tällä hetkellä Vaasassa. Hän tutustui Chih-Tung Lin kanssa maisteriopintojensa yhteydessä Taideyliopistossa. Vaikka he tulevat kulttuurisesti hyvin erilaisista taustoista, he löysivät pian yhteyden toisiinsa. Noora kutsuikin Chih-Tungin tekemään yhteistyötä Life is Boring -näyttelykierrokselleen. 
 
Serlachius Residenssissä he tutustuivat kuraattorikaksikkona paikalliseen ja samalla kansainväliseen taidemaailmaan. He vierailivat paikallisissa taideorganisaatioissa ja tapasivat paikallisia taidetoimijoita noin viikon mittaisella vierailullaan. Muun residenssijakson he työskentelivät etänä.

Teksti ja kuva on julkaistu Serlachius Residenssin uutiskirjeessä marraskuussa 2024.

Hsin-Yu Kuan

Marraskuun alusta residenssissä ollut taiwanilainen Hsin-Yu Kuan (s. 1985) työskentelee kuvakäsikirjoittajana animaatioteollisuudessa, jossa hän on osallistunut lukemattomiin itsenäisiin animaatio- ja elokuvatuotantoihin. Viime aikoina olen alkanut tehdä lyhyitä sarjakuvia taiteilijanimellä Kuan the Waterbird

Hän esittelee Serlachius Residenssissä 24-sivuisen sarjakuvan No One, joka on saanut inspiraationsa lumen peittämästä maisemasta. Sarjakuva tutkii uteliaisuuden, itsensä löytämisen ja tuntemattomuuden teemoja. 

”Kerronnallinen sisältö on kuitenkin abstraktia ja arvoituksellista. Tarina seuraa hahmoa, joka etsi salaperäisiä jalanjälkiä ja joutuu hämmentävään kohtaamiseen.”

Serlachius Residenssiin Mänttään Hsin-Yu tuli, koska halusi täysin toisenlaiseen kulttuuriin ja ympäristöön kuin kotimaassaan Taiwanissa. Mänttä onkin osoittautunut rauhalliseksi ja hiljaiseksi paikaksi, jossa hän on viihtynyt hyvin. Yksinkertainen elämäntapa, mahdollisuus viettää aikaa luonnon parissa ja työtä tehden on ollut hänestä antoisaa. 

Hsin-Yu myöntää, ettei ole ollut kovinkaan paljon tekemisissä paikallisten kanssa. Silti kaikki hänen kohtaamansa ihmiset – kaupan myyjät ja roskien lajittelua neuvoneet tuntemattomat – ovat olleet hänelle erittäin ystävällisiä.

”Serlachius Residenssi tarjoaa erinomaisen tuen asumiseen eikä vaadi lisäkuluja, ja ensikertalaisena taiteilijana saan keskittyä projektiini ilman aikataulullisia tai taloudellisia paineita. Olen erittäin iloinen saadessani olla täällä”, hän kertoo.

Hänen sarjakuviinsa voi tutustua 27.12. järjestettävän tapahtuman yhteydessä.

Teksti ja kuva on julkaistu Serlachius Residenssin uutiskirjeessä joulukuussa 2024.

Amenallah Atrous (vas.) ja Dora Dalila Cheffi

Dora Dalila Cheffi ja Amenallah Atrous

Kun suomalaistunisialainen taiteen kandidaatti Dora Dalila Cheffi (s.1990) haki Serlachius Residenssiin, hänen elämäntilanteensa oli hyvin erilainen kuin nyt. Hän halusi maalata teossarjan, jossa käsittelisi suhdettaan tunisialaiseen isäänsä.

Tyttären syntymä siirsi residenssijaksoa, mutta nyt hän viettää loppuvuoden Mäntässä yhdessä kahdeksan kuukauden ikäisen tyttärensä ja työparinsa Amenallah Atrousin kanssa. Amenallah on tunisialainen performanssitaiteilija.

”Nyt olen oikeasti valmis pureutumaan tähän aiheeseen ja tyttäreni kautta tutkimaan myös sukupolvelta toiselle siirtyviä asioita. Teossarja koostuu öljyvärimaalauksista ja videoteoksista. Osan sarjan maalauksista teen residenssissä. Lisäksi harjoittelemme Amenallahin kanssa videoteoksen kuvauksia varten”, hän kertoo Porvoon Taidehallin kulmaan syyskuussa 2025 tulevasta näyttelystään.

Serlachius Residenssiin hän halusi tulla, sillä hän on ollut monta vuotta pois Suomesta eikä ole työskennellyt täällä opiskeluvuosiensa jälkeen. Residenssin tarjoamat puitteet ovat hänen mukaansa täydelliset videon työstämistä varten. Uuden näkökulman työskentelyyn residenssissä tuo tytär, joka on mukana tilavalla työhuoneella.

Tuleva videoteos on jatkoa työparin edelliselle teokselle Tunisian Dance Tutorial with Mamou, jossa katsojaa johdatellaan tunisialaisen tanssin saloihin. Seuraava video taas on karaokeaiheinen. Työpari haluaakin lämmitellä karaokeaiheisella performanssilla, johon yleisön toivotaan ottavan laulaen osaa perjantaina 27.12. Serlachius Residenssissä. 

”Menoa ja naurua ei ainakaan tule puuttumaan!” Dora Dalila lupaa. 

Teksti ja kuva on julkaistu Serlachius Residenssin uutiskirjeessä joulukuussa 2024.

Katso aiempien vuosien residenssivieraat