EGS – lisätietoa

Graffititaiteilija EGSin näyttely koostuu kahdesta erillisestä kokonaisuudesta

Suomalaisen graffititaiteilija EGSin taide on prosessinomaista ja se haastaa meidät pohtimaan, mitä kuvataide ylipäänsä on. Monien tunnettujen kollegoidensa tapaan EGS salaa todellisen identiteettinsä. Katutaideuransa hän aloitti teini-ikäisenä 1980-luvun Helsingissä, mutta on kouluttautunut myös graafiseksi suunnittelijaksi. Kirjainyhdistelmä EGS on taiteilijalle itselleen samaan aikaan alter ego ja kokonaistaideteos

Galleriasalin kahteen puoliskoon jaetussa näyttelyssä löytää viittauksia matkustamisesta, paikkasidonnaisuudesta, syklisyydestä, vallankäytöstä, vapauden ja kontrollin suhteesta, yhteiskunnasta, maailman polarisoitumisesta, gentrifikaatiosta, nostalgiasta, suvaitsevaisuudesta. Näyttelyn nimi, This Could Go on Forever, viittaa EGS:in viime vuosina toteuttamaan sykliseen taideprosessiin. Näyttelysalin ulkopuolella käytävän seinässä on teosten syntyä esittelevä prosessikaavio ja pelilautamainen Egstonia-kartta, joka esittelee viitteellisesti muutamien graffitien sijaintipaikkoja ja kulkureittejä niiden välillä.

Ghosts of my Past

Salin ensimmäisessä osassa on installaatio Ghosts of my Past. Siinä salin seinämaalaukset heijastuvat peilipinnoilla, jotka muodostavat abstrahoidun kirjainyhdistelmän EGS. Kirjaimet ovat piirtyneet vuosien varrella niin hylättyihin tehtaisiin kuin ydinsukellusvenesatamiin 55 maassa. Viime aikoina EGS on maalannut ränsistyneisiin rakennuksiin Virossa, jossa hän matkusteli usein lapsuudessaan jo 80-luvulla. Teosten taustalla on myös nostalginen ajatus herättää unohdettuja paikkoja henkiin maalaamalla.

This Could Go on Forever

Toisessa osassa on esillä kuvataiteen olemusta haastava This Could go on Forever. Eri materiaaleilla toteutettu teoskokonaisuus esittelee kolmen kirjaimen matkoja eri ympäristöissä. Kokonaisuuteen kuuluvat prosessia esittelevä dokumenttifilmi, valokuvat graffitimaalauksista sekä niiden pohjalta tehdyt kolmiosaiset lasiveistokset. Veistokset syntyvät varioimalla ja toistamalla Virossa spraymaalilla aiemmin toteutettuja ja dokumentoituja teoksia.

Graffitien tekemistä ja lasinpuhallusta yhdistävät tietynlainen fyysisyys, adrenaliini ja vaaran tuntu, jotka syntyvät prosessin ennustamattomuudesta. Modernismia henkivät lasiveistokset tehdään Riihimäellä. Valmis veistos puolestaan otetaan mukaan seuraavalle matkalle Viroon, ja sen pohjalta tehdään uusi maalaus, joka dokumentoidaan. Päättymätön prosessi on kuin portti muistojen labyrinttiin. Salissa on esillä myös matkoihin liittyvää dokumentaarista aineistoa.