Yö ja päivä – lisätietoa

Elena Näsänen, Yö ja päivä

Elena Näsäsen videoinstallaatio Yö ja päivä, 2023 on kaksikanavainen teos, joka heijastetaan kahdella projektorilla salin seinään ja kankaalle. Salin keskellä on kallioluotoa muistuttava rakenne, jonka päälle voi istuutua katsomaan videoteosta.

Elena Näsänen (1968) yhdistää teoksissaan elementtejä perinteisestä elokuvakerronnasta ja videoinstallaatiosta. Hän purkaa kerrontaa osiin ja kokoaa niistä tarinan, jonka tapahtumat täydentyvät katsojan mielessä. Äänimaailma on erityisen tärkeä hänen teoksissaan. Runollisuus on myös tunnusomaista Näsäsen taiteelliselle ilmaisulle.

Videoinstallaatiossa lomittuu yhteen kaksi kohtausta, joita leimaa ilmastonmuutos. Toinen kohtauksista sijoittuu Pohjois-Euroopassa sijaitsevaan saareen, toinen puolestaan autioituneelle vuoristoseudulle Etelä-Eurooppaan. Ilmastokriisin seuraukset ilmenevät eri tavoin Suomessa, kuin esimerkiksi Välimeren alueella.

Eri ympäristöihin sijoittuvat päähenkilöt muistuttavat toisiaan. Se tuntuu viestittävän, että ihmiset ovat toistensa kaltaisia kaikkialla. Toisessa kohtauksessa nainen taivaltaa karussa kallioiden ympäröimässä karussa maastossa, jota kuvataan ruskean ja keltaisin sävyin. Kasvusto on pystyyn kuivunutta, lehdetöntä ja kahisevaa. Aavikoituminen ja kuivuus etenevät, vettä on niukalti ja sekin vain juomapullossa. Saaren sijoitetun tarinan nainen puolestaan kokee pilvet, tumman meren ja veden äänen voimakkaina. Sateeseen ja mereen tuntuu liittyvän jonkinlainen uhka. Naisen tähytessä aurinkoa horisontin takaa jotain ilmestyy näkyviin.

Äärimmäisten sääolosuhteiden aikana solidaarisuuden tulee ulottua myös toiselle puolelle maailmaa. Yksilön valinnoilla on merkitystä, vaikka ne eivät lyhyellä aikajänteellä valtioiden linjauksia muuttaisikaan. Yö ja päiväon itsenäinen teos, joka pohjautuu osittain samoihin kohtauksiin, joita on kuvattu Elena Näsäsen lyhytelokuvaan Myrsky (2022).