Vastuullinen Serlachius?

Pauli SivonenYmpäristöaktivistit ovat viime vuosina halunneet puhua ilmastonmuutoksesta tuhrimalla näytösluontoisesti museoiden seinillä roikkuvia taideaarteita. Onko kohde oikea? Entä ovatko museot ilmastoasioissa itse ”pahiksia” vai ”hyviksiä”?

Ilmastonmuutos ravistelee monilla tavoilla. Ennen kaikkea se ravistelee tietysti planeettaamme. Maailma lämpenee, äärisäät ja niistä johtuvat katastrofit ovat arkipäivää, meret uhkaavat hukuttaa laajoja alueita. Eläinlajit ovat uhattuina ja lajikato kiihtyy.

Ajattelumme kärjistyy. Jotkut messuavat tuomiopäivän tuloa, toiset kieltävät koko ilmiön. Suuri enemmistö on periaatteessa huolestunut, mutta ei oikein tiedä miten reagoida tai vaikuttaa omaan hiilijalanjälkeensä.

Mikä sitten on museoiden asema kaikessa tässä? Ensinnäkin, myös museoilla on hiilijalanjälki. Itse asiassa se on aika merkittävä.

Päätin muutama vuosi sitten tutkia Serlachiuksen vuosittain käyttämän energian määrän. Nopea laskutoimitus osoitti, että museomme käyttävät eri kiinteistöissään saman verran energiaa kuin 250 suomalaista neljän hengen perheen asuttamaa omakotitaloa. Serlachius on ilmastoasioissa kuin pieni kaupunki.

Tämä johtuu paitsi Serlachiuksen toimintoihinsa tarvitseman kiinteistömassan laajuudesta, myös siitä, että haluamme pitää niin hyvää huolta kulttuuriperinnöstä.

Kokoelmateostemme on oltava tasalämpöisissä olosuhteissa, valvotussa kosteudessa. Tähän tarvitaan paljon energiaa.

Tuntui pahalta myöntää tämä, mutta näin se on: myös museot ovat ilmastoasioissa ”pahiksia”. Ne ovat omalta osaltaan edistämässä ilmastonmuutoksen etenemistä.

Serlachiuksella on tässä pelissä lisäksi omat sijainnistaan ja historiastaan johtuvat syntinsä.

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön toiminta käynnistyi aikoinaan metsäteollisuudesta saaduilla rahoilla. Mänttä oli tutkimusten mukaan 1970-luvulla metsäteollisuuden päästöjen vuoksi yksi pahimmin saastuneista alueista Suomessa.

Suurin osa kävijöistämme puolestaan tulee Mänttään taideturisteina pitkienkin matkojen takaa. Lisäksi kuljetamme taidetta, sekä kokoelmateoksiamme että niiden taiteilijoiden teoksia, joita esittelemme vaihtuvissa näyttelyissämme.

Kärjistetysti: joskus helsinkiläiset taideturistit pakkautuvat autoihinsa ja ajavat Mänttään katsomaan helsinkiläisten taiteilijoiden ja helsinkiläisten kuraattoreiden tekemiä näyttelyitä.

Serlachius linjasi muutama vuosi sitten strategiassaan, että se haluaa kehittää toimintaansa vastuullisuuskysymyksissä. Haluamme olla Suomen vastuullisin museo. Käynnistimme laajan ympäristöohjelman ja istuimme alas miettimään, mitä oikeasti voimme tehdä.

Oivalsimme, että museoilla on kaksi perustapaa taistella ilmastonmuutosta vastaan. Ne voivat yhtäältä omilla ohjelmistoratkaisuillaan toimia vaikuttajina ja pyrkiä tätä kautta kehittämään kävijöidensä ympäristöajattelua. Toisaalta ne voivat pyrkiä vaikuttamaan suoraan omaan ympäristötaakkaansa.

Ensimmäinen vaikutuskeino – ihmisten ajatteluun vaikuttaminen – on helppo ja halpa.

Ihmiset ovat tottuneet luottamaan museoihin. Niihin tullaan hakemaan tietoa, oppimaan asioita. Lisäksi nykytaiteilijat puhuvat mielellään ympäristöasioista.

Kun katsoimme ohjelmistoamme, totesimme, että ympäristöasioista ja vastuullisuudesta puhutaan jo valmiiksi näyttelyissämme ja laajemmin ohjelmatoiminnassamme.

Tässä mielessä toimimme siis samassa rintamassa ympäristöaktivistien kanssa.

Mikä parasta, meillä on erinomaiset keinot vaikuttaa. Taide ja kulttuuri vetoavat suoraan tunteisiin. Ne saavat meidät toimimaan.

Siksi meidän on myös aina muistettava, että näyttelyitä suunnitellessamme ja ohjelmistoja luodessamme emme saa tinkiä taiteen laadusta. Museoiden ei pidä muuttua ”tietotoimistoiksi”, vaan niiden pitää puhua ympäristöasioista nimenomaan laadukkaan taiteen kautta.Jos tingimme esittelemämme taiteen laadusta, heitämme hukkaan museoiden parhaan vaikutuskeinon.

Oivalsimme myös, että taiteen avulla vaikuttaessamme meidän on aina puhuttava mahdollisimman avoimesti Serlachiuksen omasta menneisyydestä ja metsäteollisuustaustasta.

Siksi näyttelyissämme esitellään paljoin Mäntän ja Serlachius-yhtiön teollisen toiminnan ympäristövaikutuksia.Joskus mietin, olisiko se mahdollista, jos Serlachius-yhtiö olisi yhä olemassa.

Toinen keino vaikuttaa, omaan hiilijalanjälkeen puuttuminen, onkin sitten paljon vaikeampi ja kalliimpi asia.

Se vaatii toimenpiteitä, joilla oikeasti vähennetään omia päästöjä ja pyritään vaikuttamaan esimerkiksi siihen, miten ihmiset matkustavat museoihimme. Se vaatii omien ajatus- ja toimintatapojen radikaalia muutosta: muistammeko aina kierrättää, huomioimmeko ympäristön päivittäisissä valinnoissamme?

Käynnistäessämme ympäristöohjelmaamme oivalsimme, että lähes kaikki päivittäisessä toiminnassamme tulee tavalla tai toisella muuttumaan.

Onneksi vastuullisuusajattelun kehittämiseen saa myös ulkopuolista apua. Tarjolla on paljon sertifiointijärjestelmiä, joilla yritykset, yhteisöt, säätiöt ja muut toimijat voivat vaikuttaa hiilijalanjälkeensä.

Valitsimme omaksi järjestelmäksemme sen kaikkein vaativimman: ISO 14001 -standardin.

Se on ympäristöasioiden hallintojärjestelmien raskassarjalainen, jota käyttävät isot yritykset ja monet julkiset organisaatiot. Se määrittelee kattavasti ne prosessit ja menetelmät, joiden avulla organisaatio muuttaa toimintaansa määritellessään itselleen ympäristötavoitteita.

Työhön osallistui koko organisaatio: hallituksen jäsenistä kaikkiin työntekijöihin. Se kesti kaksi vuotta, sisälsi loputtomia palavereita, sisäisiä ja ulkoisia auditointeja ja muita tutkimuksia ja huipentui sertifikaatin myöntämiseen.

Oleellista oli nimenomaan inklusiivisuus ja osallistaminen. Kaikki Serlachiuksella ottivat prosessiin tavalla tai toisella osaa.

Monet asiat muuttuivat. Yksi tärkeimmistä oli, että päätimme strategisella tasolla luopua kiinteistömassamme kasvattamisesta tulevaisuudessa.

Serlachius on viimeisten 25 vuoden aikana laajentanut paljon toimintaansa. Olemme rakentaneet, ostaneet ja kunnostaneet kiinteistöjä galleria-, kokoelma-, varasto- ja pajatiloiksi. Viimeisimpiä isoja hankkeita ovat olleet laajennuksen rakentaminen Serlachius Kartanolle ja Serlachius Taidesauna.

Kaikki rakentaminen on toteutettu ympäristötietoisella tavalla. Mutta nyt oleellista on ymmärtää, että emme tarvitse enempää kiinteistömassaa. Sen lämmittäminen ja viilentäminen vain lisäisivät hiilijalanjälkeämme.

Sen sijaan kiinteistöhankkeemme ovat nyt liittyneet ympäristöohjelmaamme. Toteutimme Serlachius Pääkonttorissa mittavan remontin, jossa talon lämmitys- ja viilennysjärjestelmä vaihdettiin ympäristöystävälliseen maalämpöön. Sen myötä talon energiankulutus laski 63 %. Tarkoituksena on siirtyä maalämpöön myöhemmin myös Serlachius Kartanolla.

Rakensimme varastorakennuksemme yhteyteen aurinkovoimalan. Se tuottaa noin 60 MWh sähköä vuodessa. Kesäisin myymme tätä sähköä valtakunnan verkkoon. Kaikki sieltä ostamamme sähkö puolestaan on ilmastoystävällistä.Otimme museoiden piha-alueilla käyttöön järjestelmän, jossa kasteluvesi tulee järvestä. Puhtaan veden kulutuksemme laski 60 %.

Oleellista oli myös pyrkiä vähentämään meistä johtuvan liikenteen päästöjä.

Olemme järjestäneet ihmisille mahdollisuuksia tulla museoihin Tampereelta joukkoliikenteellä. Tässä työkaluinamme ovat olleet Serlachius-bussi, Art Express ja kimppataksikyydit. Lisäksi lainaamme kävijöillemme polkupyöriä, joilla he voivat liikkua Mäntän sisällä. Olemme mukana myös kaupunkipyörähankkeessa, jonka avulla kävijät pääsevät museoihin kätevästi Vilppulan rautatieasemalta.

Serlachiuksen järjestämä bussiliikenne on johtanut jo 1 500 000 matkustajakilometrin toteutumiseen. Kaikki tämä on pois yksityisautoilusta. Yksityisautoja varten taas olemme rakentaneet molempien museoiden yhteyteen sähköautojen latauspisteitä.

Koko henkilöstömme on sitoutunut kierrättämiseen. Tämä on tärkeää erityisesti näyttelyrakennuksessa, joka on perinteisesti museoissa tuottanut paljon jätettä.

Säätiön sijoitustoimintaa ohjataan kestävään sijoittamiseen. Museokauppamme tarjoavat kestävästi toteutettuja tuotteita, ravintolamme lähiruokaa. Henkilöstön ympäristötietoisuuden kasvattamisessa keskeisessä roolissa ovat ulkoiset ja sisäiset auditoinnit. Tiimimme opiskelevat ympäristöasioita säännöllisesti ulkopuolisilta kouluttajilta ja toisiltaan.

Olemme viimeisten parin vuoden aikana käyttäneet ympäristötoimenpiteisiin 1,4 miljoonaa euroa. Yli viidenkymmenen hengen vakinainen henkilöstömme on tänä aikana tehnyt 4600 työtuntia ympäristötyötä suunnitellessaan, toteuttaessaan ja valvoessaan vastuullisuustoimenteitämme ja tiedottaessaan niistä.

Toisaalta olemme myös säästäneet rahaa. Ympäristöinvestoinnit ovat johtaneet noin 25 000 euron vuosisäästöihin energiassa.

Jotkut ympäristötoimenpiteistä ovat johtaneet sellaisiinkin hyviin asioihin, joita emme osanneet ennalta edes aavistaa.

Tiimien väliset sisäiset auditoinnit ovat vähentäneet organisaation siiloutumista, lähentäneet tiimejä toisiinsa.

Meistä on tullut kaikenlaisen mittaamisen ja arvioinnin ammattilaisia. Ymmärrämme nyt varsin hyvin toimintamme seuraukset muissakin kuin ympäristöasioissa.

Yksi keskeisimmistä oivalluksista on ollut se, että vastuullisuustavoitteet voivat joskus olla keskenään ristiriitaisia.

Jos emme halua kokonaan lopettaa Serlachiuksen museotoimintaa, meidän on hyvin vaikea vaikuttaa keskeisimpään hiilijalanjälkemme aiheuttajaan. Kulttuuriperinnöstä huolehtiminen ja sen säilyttäminen tuleville polville tulee jatkossakin aiheuttamaan päästöjä.

Olemme oivaltaneet, että vastuullisuus kulttuuriperinnöstä kompensoi ympäristölle aiheuttamaamme kuormaa. Samalla tämä vastuullisuusverkosto laajenee entisestään. Esimerkiksi sosiaalisen vastuullisuuden teemoihin liittyvä näyttelytoiminta on osa tätä monimutkaista negatiivisten ja positiivisten vaikutusten verkostoa.

Käyttämämme ISO 14001 -järjestelmä perustuu organisaatioiden jatkuvan kehittämisen ja toimenpiteiden parantamisen periaatteelle.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että Serlachiuksen ympäristötyö on jatkuva prosessi. Se ei loppunut sertifikaatin saamiseen, vaan oleellista on parantaa toimintaa jatkuvasti, niin kauan kuin se jatkuu.

Näillä eväillä pyrimme tekemään Serlachiuksen toiminnasta kestävämpää, nyt ja tulevaisuudessa.