Keith Tysonin universaali sinfonia | Serlachius

Timo Valjakka, näyttelyn kuraattoriBrittitaiteilija Keith Tysonin teoksissa kaikki liittyy kaikkeen, yllättävästi ja ilman hierarkiaa. Tähän viittaa myös hänen näyttelynsä nimi Universal Symphony. Serlachius Kartanolla 24.5.–26.10.2025 nähtävä näyttely on Turner-palkitun taiteilijan uran suurin yksityisnäyttely.

Keith Tyson (s. 1969) hallitsee välineensä ja materiaalinsa, oli kyseessä maalaus, veistos, valokuva tai piirros. Mutta hän on myös etevä ohjelmoija, jolle tekoäly ja algoritmit ovat jokapäiväisiä työkaluja. Tysonin monisyiset teokset tarjoavat kiehtovia näköaloja paitsi maailmaan myös siihen, mitä taide voi olla.

Tyson ei ole kiinnostunut tunnistettavasta tyylistä tai itsensä ilmaisemisesta. Hän tarkastelee teoksissaan erilaisia voimia, suhteita ja prosesseja, joiden avulla pyrimme ymmärtämään maailmaa ja joiden kautta asiat ja ilmiöt saavat merkityksiä. Tällaisia ovat esimerkiksi erilaiset fyysiset ja kemialliset tapahtumaketjut, tekoälyn käyttämät kielimallit sekä kvanttifysiikan uusimmat saavutukset.

Tyson näkee taiteen ja runouden yrityksinä puhua siitä, mistä muilla keinoin ei voida puhua. Hänen teoksensa perustuvat yhtä lailla tietoon ja tunteeseen kuin katsojan keholliseen kokemukseen niiden ääressä, esimerkkinä monumentaalinen 16 kuutiometriä valtamerta (Atlantti).

Taidekone antaa ohjeet

Tysonin 1990-luvulla kehittämä Taidekone pureutuu taiteen olemukseen. Se on joukko tietokoneeseen ohjelmoituja algoritmeja tai täsmällisiä ohjeita, joiden pohjana käytetty tietokanta on kartta kaikesta tallennetusta inhimillisestä tiedosta. Kun Taidekone käsittelee sille syötetyn materiaalin sille annettujen ehtojen mukaisesti, se tuottaa joukon ohjeita, joiden mukaan Tyson toteuttaa taideteoksen. Ohjeet sisältävät teoksen aiheen, mitat, materiaalit ja muut kulloinkin tarvittavat parametrit.

Näyttelyssä on esillä neljä Taidekoneen satojen ehdotusten joukosta toteutettua teosta. Ehdotukset ja niiden pohjalta syntyneet teokset ovat paitsi yllättäviä myös keskenään täysin erilaisia. Kaikki ehdotukset ovat yhtä arvokkaita riippumatta siitä, onko niitä toteutettu vai ei. Jotkut odottavat vielä toteutustaan, toisia taas ei todennäköisesti tulla koskaan toteuttamaan ylittämättömien teknisten, käytännöllisten tai taloudellisten haasteiden takia.

Luonnonlait taiteen taustalla

”Taide ei toista sitä mitä me näemme; pikemminkin se saa meidät näkemään”, Paul Klee kirjoitti. Kleen lauseet sopivat hyvin Tysonin teoksiin, joista monet ovat pikemminkin laitteita tai instrumentteja kuin esteettisiä objekteja sanan perinteisessä merkityksessä.

Otetaan pari esimerkkiä: Kaikki (2024) on kuutionmuotoinen metallilaatikko, jonka pinta on täynnä sensoreita, mittareita ja näyttöjä. Teos ei kerro mitään itsestään, mutta sitä enemmän maailmasta itsensä ulkopuolelta. Se seuraa reaaliaikaisesti 25:ttä fysikaalista muuttujaa alkaen ilman lämpötilasta, kosteudesta ja paineesta.

Suurikokoinen Luontomaalaus (Syvä osuma) (2010) on puolestaan syntynyt painovoiman, nesteiden dynamiikan ja kemiallisten reaktioiden yhteisvaikutuksen tuloksena. Sitä tehdessään Tyson luopui lähes kaikesta kontrollista ja antoi kemikaalien löytää itse paikkansa. Hän kutsuu teosta luontomaalaukseksi, koska se ei esitä luontoa, vaan on sitä muovaavien voimien ilmentymä.

Galaktinen aurinkokello

Serlachius Kartanon puistossa on yksi Tysonin jännittävimpiä teoksia, äkkiä katsottuna tyylitelty ihmishahmo kivestä tehdyllä jalustalla. Hahmon oikea käsi osoittaa alas kohti ruohokenttää, vasen on korkealla ilmassa. Jos teräshahmoa pysähtyy katsomaan, voi havaita sen käsien liikkuvan hitaasti, viisarien tavoin.

Pimeä aurinkokello (2024) on tarkkuusinstrumentti, jossa Tyson on korvannut perinteisen aurinkokellon edustaman maailmankuvan verrattomasti suuremmalla ja asettanut samalla Maa-planeetan galaktiseen kehykseen. Hahmon pitkä etusormi osoittaa meille joka hetki, missä on Sagittarius A*, Linnunradan keskipisteessä oleva massiivinen musta aukko. Mäntästä on sinne matkaa 27 000 valovuotta.

Kirjoittaja on näyttelyn kuraattori.
Artikkeli on julkaistu Serlachiuksen Sydämellisesti Sinun -asiakaslehdessä 5/2025.

arrow_back arrow_forward