Helene Schjerfbeck: Helena Westermarckin muotokuva

Laura Kuurne, kokoelma- ja näyttelypäällikkö”Melkein pelottavan realistinen” ja ”epänaisellinen”, moitti aikalaiskritiikki tätä Helene Schjerfbeckin maalausta. Kuvassa on Schjerfbeckin ystävä, taidemaalari Helena Westermarck, joka on keskittynyt työskentelyyn taideakatemiassa.

Aikalaiskritiikin voi ymmärtää, kun muistaa, että 1800-luvun lopussa taiteen naiskuva oli pitkälti miesten dominoimaa. Naiset oli totuttu näkemään taideteoksissa hyveellisten ja kauniiden asioiden edustajina. Ajatteleva ja omaa työtään puntaroiva naistaiteilijan kuva oli vielä harvinaisuus.

Helena Westermarckin muotokuva vuodelta 1884 on Serlachiuksen kokoelman todellinen helmi. Maalaus on monen suosikkiteos, ja sen on mainittu olevan yksi Suomen taiteen hienoimmista taiteilijamuotokuvista. Helene Schjerfbeck maalasi teoksen kesällä 1884 Pariisissa. Kuvassa hänen ystävänsä taidemaalari Helena Westermarck keskittyy työskentelyyn pariisilaisessa taideakatemiassa.

Teos on nuoren maalarin tekemäksi todella vapautunut ja uskottava. Varjossa olevat kasvot piirtyvät varmoin vedoin esiin valoisasta taustasta. Kuvasta aistii maalaushetken keskittyneen ja intensiivisen tunnelman.

Schjerfbeck ja Westermarck olivat tutustuneet jo nuorina Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja ystävyys kesti läpi koko elämän. Schjerfbeck oli vain 11-vuotias aloittaessaan taideopinnot Suomessa, Pariisin Académie Colarossissa hän aloitti vuonna 1880. Siellä Schjerfbeck ja Westermarck oppivat käyttämään leveitä siveltimenvetoja ja kuvaamaan kaunistelemattomia aiheita.

Herkkä ja voimakas ihmiskuvaaja

Schjerfbeck oli määrätietoinen taiteilija. Historialliset maalaukset olivat 1800-luvun lopussa arvostetuimpia aiheita, joita naisten ei odotettu maalaavan. Juuri niillä Schjerfbeck kuitenkin aloitti taiteilijanuransa. Hän kulki omia reittejään, eikä lähtenyt mukaan kansallisromanttiseen tyyliin, jolla esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela rakensi kuvaa suomalaisuudesta. Hän ei myöskään uppoutunut 1890-luvulla suositun symbolismin ajatusmaailmaan.

Sen sijaan Schjerfbeck vetäytyi Hyvinkäälle 1900-luvun alussa ja kehitti siellä omaa ilmaisuaan. Hän riisui maalauksista pois kaiken ylimääräisen, joka ei vienyt kohti taiteilijan tavoittelemaa näkemystä. Ihmiskuvauksesta muotoutui herkkää ja voimakasta, sen pääosassa on ajatukset ja tunteet. Kukaan taiteilija ei kuitenkaan kasva umpiossa. Schjerfbeckin oman, suuren yleisön tunteman tyylin rakennusaineina oli myös se taide, mitä hän oli nähnyt ja imenyt itseensä Pariisin museoissa.

Teokset kiertävät maailman näyttelyissä

Schjerfbeck on Suomen rakastetuimpia taidemaalareita. Jo taiteilijan elinaikana hänen teoksiaan oli esillä myös kansainvälisissä näyttelyissä Euroopassa, varsinkin Ruotsissa, jossa taidekauppias Gösta Stenman järjesti taiteilijan näyttelyitä.

Juuri Schjerfbeckit ovat niitä teoksia, joita moni odottaa näkevänsä myös Serlachiuksen kokoelmaripustuksessa. Gösta Serlachius hankki aikoinaan kahdeksan Helene Schjerfbeckin maalausta, joista yksi oli Helena Westermarckin muotokuva. Nykyään Serlachiuksen kokoelmassa on 31 Schjerfbeckin teosta.

Helena Westermarckin muotokuva on koko Serlachiuksen kokoelman suosituimpia ja tiuhaan lainaan pyydettyjä teoksia. Pieni maalaus onkin matkustanut todella paljon, se on osallistunut 36 näyttelyyn, mm. Pariisissa, New Yorkissa, Lontoossa, Washingtonissa ja Hampurissa sekä lukuisissa kotimaisissa näyttelyissä.

Teos on mukana Helene Schjerfbeckin näyttelyssä Seeing Silence: The Paintings of Helene Schjerfbeck, joka nähdään New Yorkin Metropolitan Museum of Artissa eli MET-museossa 5.12.2025–5.4.2026.

Muotokuvan malli, keskittyneesti ja ”epänaisellisesti” työskentelevä Helena Westermarck, lopetti maalaamisen saatuaan Ranskassa keuhkotuberkuloosin. Monipuolisesti lahjakkaasta Westermarckista tuli sittemmin myös kirjailija, toimittaja ja naisasianainen.

arrow_back arrow_forward