Erämaajärvi konservaattorin suurennuslasin alla

Anne Muszynski, konservaattoriToistuvat lainat, olosuhteiden muutokset matkan aikana ja teoksen siirtely rasittavat arvokkaita taideteoksia, joiden toivotaan säilyvän osana tärkeää kulttuuriperintöämme jopa satojen vuosien ajan. Sen vuoksi lainattavien teosten kuntoa seurataan tarkasti.

Akseli Gallen-Kallelan vuonna 1892 valmistunut maisemamaalaus Erämaajärvi on yksi kysytyimmistä teoksista, joita Gösta Serlachiuksen taidesäätiöltä pyydetään lainaan. Gösta Serlachius osti Huhkojärven maisemaa kuvaavan maalauksen vuonna 1934 Bäcksbackan Taidesalongista.

Teos on kiertänyt vuosien varrella 28 eri näyttelyssä. Kotimaan näyttelyiden lisäksi se on ollut ulkomailla kahdeksan kertaa, mm. Budapestissa, Pariisissa, Tukholmassa, Varsovassa, Cincinnatissa sekä Ontariossa.

Lainapyynnön tullessa konservaattori tarkastaa jokaisen lainaan pyydetyn teoksen. Jo ennen lainasopimuksen laatimista konservaattori antaa lausunnon, kestääkö teos ylipäätään matkustamista, tarvitseeko se suojausta tai muutoksia kehystykseen.

Jokainen lainaan lähtevä teos tarkastetaan useaan otteeseen: ennen lähtöä, ennen ripustusta, näyttelyn jälkeen sekä näyttelystä palauduttuaan. Tämä johtuu siitä, että arvokkaiden teosten lainoihin liittyvät vakuutusmaksut ovat hyvin korkeita. Mahdollisen vahingon varalta ja korvausvaatimusten vuoksi teoksen kunto pitää dokumentoida tarkasti eri vaiheessa lainaa.

Ulkomaille teos matkustaa konservaattorin saattamana erikoisvalmisteisessa, ilmatiiviissä ja pehmustetussa taidekuljetuslaatikossa. Kuriirina toimiva konservaattori valvoo matkan jokaista vaihetta ja varmistaa, että kaikki sujuu sovittujen lainaehtojen ja taidekuljetusten standardien mukaisesti.

Konservaattorille kehittyy varsin intiimi tapa katsoa taideteoksia, ja joidenkin kokoelmateosten maalipinnan muodot ja ominaispiirteet vaurioineen tulevat vuosien mittaan tutuiksi. Hyvänä esimerkkinä tästä on Akseli Gallen-Kallelan Erämaajärvi-maalaus vuodelta 1892.

Vanhat kuntoraportit tärkeä työkalu

Paljon matkustaneilla maalauksilla on karttunut teoskortistoon nippu kuntoraportteja edellisten näyttelyiden tarkastuksista. Erämaajärven vanhin kortistosta löytyvä kuntoraportti on vuoden 1984 Art Gallery of Ontarion näyttelystä The Mystic North: Symbolist Landscape Painting in Northern Europe and North America, 1890–1940.

Kuntoraportista saa tietoa teoksen kunnosta yleisesti, mutta siitä voi myös seurata tiettyjen vaurioiden etenemistä vuosien mittaan. Raportissa mainitaan jo tuolloin vanhoista restauroinneista taivaan alueella, ja että ”väri irtoaa pieninä muruina!”.

Arvokasta tietoa tulevaisuuden konservaattoreille on myös raportin mukaan liitetty valokuva, joka dokumentoi maalauksen silloisen kunnon. Nykyisen protokollan mukaisesti maalauksesta irtoava maali olisi ilman muuta kiinnitetty ennen lainaa, jotta yksikään maalimuru ei hukkuisi matkan aikana.

Vuonna 2012 maalaus lähetettiin John Nurminen Prima Oy:lle konservoitavaksi, jolloin taivaan alueella halkeillutta ja pohjustuksesta irronnutta maalia kiinnitettiin. Kyse on samasta vauriotyypistä, joka mainitaan jo vuonna 1984 laaditussa raportissa. Raporttiin on liitetty yksityiskohtakuva, jossa on dokumentoitu maalinpuutos ennen restaurointia.

Samalla alueella on hiuksenhienoja halkeamia, jotka saattavat matkan aikana koetun rasituksen johdosta edetä pikkuhiljaa maalikerroksen läpi ja näkyä maalipinnassa vasta myöhemmin. Kymmenen vuotta aiemmin todetun maalinpuutoksen vieressä havaittiin vuoden 2022 tarkastuksen yhteydessä uusi maali-irtoama, jossa maali on olosuhteiden vaihtelusta johtuen taipunut uhkaavasti ylöspäin.

Ennen viimeisintä ulkomaanmatkaansa Varsovan kansallismuseon vuoden 2022 näyttelyyn Solstice, Masterpieces of Nordic Painting 1880–1910, Erämaajärvi-teoksen maalipinnassa pohjustuksesta irronnut, deformoitunut maali kiinnitettiin. Samalla taivaan alueen maalipinnan seuranta jatkuu.

Kokoelman helmi on julkaistu ensimmäisen kerran elokuussa 2023.
Kirjoittaja on Serlachiuksen konservaattori, joka on opintovapaalla.

arrow_back arrow_forward