De Chirico näyttämöllä | Serlachius

Susanna Yläjärvi, tiedottajaItalialaisen Giorgio de Chiricon työ näyttämötaiteiden parissa on pääosassa Serlachiuksella 15.3.–17.8.2025 nähtävässä näyttelyssä De Chirico näyttämöllä. Maineikkaan taiteilijan ja innokkaan oopperan ystävän tuotantoa nähdään ensimmäisen kerran näin laajasti Suomessa.

Giorgio de Chirico (1888–1978) tunnetaan 1910-luvulla luomastaan metafyysisestä taidesuuntauksesta. Hänen teoksissaan autiot kaupunkinäkymät, arkkitehtoniset elementit ja varjot synnyttävät unenomaisen tunnelman. De Chiricoa pidetäänkin yhtenä 1900-luvun maalaustaiteen merkittävimmistä uudistajista

Monipuolinen taiteilija oli myös innokas oopperan ystävä, joka suunnitteli uransa aikana lavastuksia ja puvustuksia lähes kolmeenkymmeneen esitykseen. De Chirico näyttämöllä esittelee taiteilijan suunnitelmia esitysten lavasteiksi ja puvuiksi ja tuo yleisön nähtäväksi valmiita pukuja ja lavasteita sekä maalauksia ja piirustuksia.

Näyttelyn ovat kuratoineet Roomassa asuva taiteilija Hannu Palosuo, oopperanohjaaja Italo Nunziata sekä kuraattori Cornelia Bujin. Heidän suorat kontaktinsa Rooman taidelaitoksiin ja poikkeuksellinen näkökulma de Chiricon taiteeseen ovat vaikuttaneet ratkaisevasti näyttelyn saamiseen Serlachiukselle.

”Kun esittelimme näyttelyideaa Giorgio ja Isa de Chiricon säätiölle, he innostuivat heti asiasta. De Chiricon suunnittelemia pukuja, lavasteita ja luonnoksia on ollut esillä. On nähty näyttelyitä, joissa puhutaan hänen teostensa teatraalisesta maisemasta, mutta koskaan tätä kaikkea ei ole tutkittu yhtenäisenä kokonaisuutena”, Hannu Palosuo kertoo.

Oopperalavastuksen uudistaja

Näyttelyyn on valittu kaksi Rooman oopperassa nähtyä esitystä: Rossinin Otello ja Vincenzo Bellinin Puritaanit, joka tehtiin alun perin Firenzen oopperalle mutta jota esitettiin myös Roomassa. Kolmantena esityksenä näyttelyssä on Vittorio Rietin baletti Le Bal, joka tehtiin alun perin Monte Carlon oopperalle mutta nähtiin myöhemmin Roomassa.

De Chirico suunnitteli vuonna 1933 Puritaanit-oopperaan lavastuksen ja puvustuksen, joka aiheutti valtavan skandaalin. Taiteilija oli omaksunut Pariisissa tavan luoda lavastus ja puvustus kiinteäksi osaksi oopperan tekstiä ja koreografiaa. Firenzen oopperan yleisö ei vielä tuolloin ollut siihen valmis. Se muutti kuitenkin lavastuksen merkitystä oopperassa.

Vanha käsityötaito elää Rooman oopperassa

Taiteilija ei itse maalannut suunnittelemiaan lavasteita, vaan sen tekivät ammattitaitoiset lavastemaalarit. Rooman oopperassa on maalattu taiteilijan luonnosten pohjalta ja vanhoja työtapoja käyttäen lavasteita Serlachiuksen näyttelyä varten.

Oopperasta on saatu lainaan myös esityksiin suunniteltuja asuja. Pukujen ja pukuluonnosten kokonaisuus näyttelyssä esittelee perinteistä käsityötaitoa, jota Rooman ooppera yhtenä harvoista Euroopan oopperataloista edelleen ylläpitää ja opettaa tuleville ammattilaisille.

De Chiricolla oli tapana lainata oopperan puvustosta asuja suureellisia juhliaan varten. Näyttelyssä nähdään kaksi oopperasta lainattua barokkipukua, joiden vieressä ovat taiteilijan ja hänen vaimonsa Isan muotokuvat. Maalauksissa heillä on yllään nuo samat asut. Näyttelyssä nähdään myös vanha filmi, jossa taiteilija maalaa muotokuvaa sama asu yllään.

Maalauksia uran loppupuolelelta

Giorgio de Chirico palasi uransa loppupuolella nuoruutensa aiheisiin tehden uusmetafyysistä ja uusbarokkia edustavia teoksia. Näyttelyssä nähdään runsaasti maalauksia, piirroksia ja luonnoksia, jotka taiteilija jätti perinnöksi de Chirico -säätiölle. Maalausten intensiivisissä aiheissa näkyy näyttämötaiteen vaikutus taiteilijan tilakäsitykseen.

Yhteen huoneeseen on luotu taiteilijan Roomassa sijaitsevan ateljeekodin tunnelmaa. Esillä on piirroksia, joita ei ole koskaan ennen esitelty julkisesti yleisölle. Taiteilija piirsi niitä istuessaan oopperassa ja tarkkaillessaan yleisöä ja näyttämön tapahtumia.

”De Chirico asui viimeiset kolme vuosikymmentä Roomassa, jossa hänen vaikutuksensa näkyy voimakkaana yhä tänäkin päivänä. Hän asettui asumaan klassisen kulttuurin keskelle lähelle Espanjalaisia portaita, ja hänen kodissaan toimii nykyisin de Chiricon säätiön ylläpitämä ateljeemuseo”, Hannu Palosuo kertoo.