Residenssivieraat

Meksiko Cityssä syntynyt Karen Perry on työskennellyt Serlachius Residenssissä tammikuussa keskellä syvintä talvea. Hän myöntää, että paikkakunnan rauha ja hiljaisuus ovat tarjonneet aivan erityisen tilaisuuden työstää uutta projektia ja pohtia samalla omaa työtä visuaalisena taiteilijana.

”Vierailin Suomessa ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten. Löysin silloin täältä uskomattoman mielenrauhan, ympäröivän luonnon ja todella ystävälliset ihmiset. Kun kuulin Serlachius Residenssistä, halusin tulla Mänttään, koska tämä poikkeaa niin suuresti kotikaupungistani”, hän kertoo.

Karen Perryllä on kandidaatin tutkinto kansallisesta maalaus-, veisto- ja kaiverrustaiteen koulusta La Esmeraldasta. Hän on toiminut opettajana vuodesta 2006 ja opettaa tällä hetkellä Meksikon kansallisen autonomisen yliopiston (UNAM) taiteen ja muotoilun kandidaattiohjelmassa.

Serlachius Residenssissä Karen Perry on työstänyt uusia tekstiiliteoksia, joiden kautta hän tarkastelee naistaiteilijoiden asemaa. Tekstiilit taideteosten materiaaleina kiinnostavat häntä, sillä ne ovat perinteisesti olleet sallittuja myös naisille. Värjätessään niitä grafiitilla hän rikkoo rajoja, jotka liittyvät naisilta hänen omassa maassaan pitkään kiellettyihin asioihin kuten kirjoittamiseen.

”Projektini on abstraktio naisten sisäisistä ajatuksista, joista ei ole koskaan kirjoitettu. Joillekin poikkeusyksilöille näistä ajatuksista tuli ääniä, joiden kanssa heidän täytyi elää ja jotka johtivat heidän eristämiseensä tai tuomitsivat heidän nerokkuutensa hulluudeksi”, hän avaa teostensa taustoja.

Teksti on julkaistu Serlachius Residenssin uutiskirjeessä tammikuussa 2025.

Yu-Hsuan Yao, Taiwan/Suomi

Taiwanista kotoisin oleva, Suomessa vuodesta 2012 asunut Yu-Hsuan Yao aloitti residenssissä tammikuun alkupuolella ja jatkaa helmikuun loppuun. Hän opiskelee parhaillaan taiteen maisteriksi Aalto-yliopistossa.

Monialainen taiteilija suunnitteli ensin tekevänsä residenssissä videotaidetta, mutta nähtyään suuren työhuoneensa hän päättikin ryhtyä maalaamaan.

Mänttä on Yu-Hsuanille tuttu paikkakunta jo vuodelta 2021, jolloin hän työskenteli kuukauden ajan ensimmäisen Kuvataiteen valtakunta -näyttelyn harjoittelijana. Hän nautti taiteesta ja luonnosta suuresti. Siitä lähtien hän onkin toivonut voivansa tulla Mänttään työskentelemään oman projektinsa parissa.

Yu-Hsuan toivoo voivansa keskustella paikallisten taiteilijoiden ja asukkaiden kanssa Mänttä-Vilppulasta Suomen taidepääkaupunkina ja toteuttaa sen inspiroimana installaation. Residenssijaksollaan hän on ehtinyt jo ihastua Serlachius Taidesaunan löylyihin.

Iisa Lepistö, Suomi

Helmikuun alussa Serlachius Residenssiin tullut Iisa Lepistö työskentelee pääsääntöisesti kiven parissa, tekstin ja veiston keinoin. Hänen teoksensa käsittelevät muistia, pitkäjänteisyyttä ja rytmiä. Kivessä hän on kiinnostunut materiaalin kauas kantavan historian ja nykyhetken välille muodostuvasta jännitteestä.

Residenssijaksollaan hän työstää tekstiä, joka on kulkenut mukana parin vuoden ajan. Hän syventyy tekstissä veiston prosessiin esseetä ja fiktiota yhdistäen. Osia tekstistä on julkaistu sellaisenaan tai hieman eri muodoissa Mustekalassa (2022), Nuoressa Voimassa (2023) ja Tuli & Savu -lehdessä (2024). Nyt hän työstää tekstiä vähän laajempaan muotoon.

”Olen viihtynyt residenssissä hyvin ja päässyt hyvään työskentelyrytmiin. On ollut mukava palata talviseen Mänttään, sillä olen ollut täällä reilut kymmenen vuotta sitten töissä Kuvataideviikoilla. Moni asia näyttää nyt hieman erilaiselta mutta samaan aikaan maisema näyttää positiivisella tavalla muuttumattomalta”, hän kertoo.

Jussi Nykänen, Suomi

Lappeenrantalainen kuvanveistäjä Jussi Nykänen on ollut residenssissä maaliskuun ajan piirtämisretriitillä. Hänen päivänsä ovat kuluneet musteen, tussien ja papereiden äärellä. Taiteilijaa on ilahduttanut myös hänen ikisuosikkinsa Giorgio de Chiricon näyttely, joka avautui vastikään Serlachius Pääkonttorilla.

”Ennen residenssiä tein monta vuotta töitä kuvanveiston parissa, mutta täällä on ollut mukava syventyä pitkästä aikaa piirtämisen kaltaiseen suoraan perustekemiseen”, hän kertoo.

Nykänen on piirtänyt sarjaa, jonka työnimenä on Rangat ja joka jatkaa hänen 2023 aloittamaansa veistossarjaa. Teosten lähtökohtana on eri eliölajien anatomioihin perehtyminen. Työskentelylle ovat ominaisia ekologiset teemat ja toteutustavat.

”Olen erityisen viehtynyt selkärankojen tutkimiseen. Selkärangan ja -ruodon rakenne ja muoto on inspiroinut itseäni jo vuosia, ja viimeisissä teoksissani siitä on muodostunut töiden keskeinen elementti. Kun luiden päältä riisutaan liha, olemme monien muiden elollisten kanssa hätkähdyttävän samanlaisia.”

Tämä sinänsä yksinkertainen havainto on vahvistanut hänen käsitystään kaiken elollisen keskinäisestä sukulaisuudesta. Tulevilla teoksillaan hän pyrkiikin osoittamaan yhteyden ihmisen ja toislajisten välillä.

Paperikaupungit-työryhmä, Suomi

Valokuvaaja Touko Hujanen ja kirjailija Jantso Jokelin ovat kiertäneet yli vuoden ajan nykyisiä ja entisiä paperitehdaspaikkakuntia eri puolilla Suomea. Matkakohteiksi on valikoitunut toistakymmentä paperikaupunkia Kuusankoskelta Kemiin ja Mäntästä Varkauteen.

Työparin kiinnostus ei ole kohdistunut niinkään paperiteollisuuteen vaan teollisten pikkukaupunkien koko elämään: kahviloihin, uimahalleihin, baareihin, harrastuspaikkoihin ja koteihin. Mitä kaikkea paperikaupungit ovat, miten ne ovat muotoutuneet ja mihin ne ovat menossa?

Projektin tuloksena syntyvä Paperikaupungit-kirja näyttää suomalaiset teollisuuspaikkakunnat uudessa valossa. Teos yhdistelee tietokirjallisuuden, journalismin ja runouden menetelmiä sekä arkistomateriaaleista tehtyjä kollaaseja uudenlaiseksi lajityypiksi, reportaasirunoudeksi. Kirja ilmestyy vuonna 2026.

Työryhmä on viime viikot kerännyt materiaalia ja koostanut kirjaa sekä näyttelyä Serlachius Residenssissä. Prosessinäyttely Paperikaupungit residenssin galleriassa tarjoaa ensimmäisen kurkistuksen monivuotiseen hankkeeseen, joka kulkee eri aikatasoissa ja peilaa paperikaupunkien asukkaiden mielenmaisemaa.

Työryhmän tutkijajäsen Antti Jauhiainen on kiertänyt paikkakuntia koko hankkeen ajan ja tekee väitöskirjaa baariparlamenteista – epämuodollisista keskusteluryhmistä, jotka kokoontuvat kahviloissa, baareissa tai huoltoasemilla. Näissä käydään usein yhteiskunnallisia keskusteluja, vaikka osallistujat eivät pidä itseään aktiivikansalaisina.

Luciana Mariano, Brasilia/Suomi

Brasiliasta Suomeen asettunut naivisti Luciana Mariano on viettänyt Serlachius Residenssissä ylimääräisen kuukauden, sillä hänen ensimmäiset suurikokoiset maalauksensa ovat vieneet paljon enemmän aikaa kuin hän alun perin uskoi.

”Olen yllättynyt siitä, kuinka haastavaa työskentely isompien maalauksien parissa on ollut. Alkuperäinen ajatukseni oli luoda täällä useampia teoksia, mutta olen huomannut, miten merkittävä vaikutus koolla on”, hän myöntää.

Suuremmat teokset ovat tarjonneet myös uusia mahdollisuuksia. Hänestä on hienoa toteuttaa ja nähdä yksityiskohdat entistä tarkemmin ja keskittyä esimerkiksi kankaiden tekstuuriin, mikä on pienissä teoksissa vaikeampaa.

”Tämä residenssi on ollut kuin unelmien täyttymys, täydellinen ympäristö taiteen tekemiselle. Rakastan täällä olemista – rutiinit, rauha ja mahdollisuus keskittyä täysin maalaamiseen tekevät tästä kokemuksesta ainutlaatuisen. Se on taiteilijan ihanne-elämää: nukkua, maalata, syödä ja aloittaa jälleen alusta”, hän kiittää.

Savu Korteniemi, Suomi

Huhtikuussa residenssissä aloitti Rovaniemellä asuva kuvataiteilija ja vapaa kirjoittaja Savu E. Korteniemi. Hän työstää residenssijaksollaan Viimeinen-projektiaan, jota hän on tehnyt vuodesta 2017 lähtien.

Projektin lähtökohtana on kuoleman ja pohjoisen samaistaminen itämerensuomalaisessa mytologiassa sekä laajemminkin ne kulttuuriset, ekologiset ja yhteiskunnalliset merkitykset, joita pohjoiseen liitetään.

Installaation aiheena ovat metsäkanalinnut kuoleman ja enteiden sanansaattajina, tiedon välittäjinä. Samalla hän käsittelee lajikadon ja elinympäristöjen tuhoutumisen aiheuttamaa surua.

”Ensimmäiset mustetyöt tähän aihepiiriin olen tehnyt jo vuonna 2017, kun aloittelin ’Viimeinen’-projektia. Sen jälkeen aihe on hautunut vuosia, kunnes nyt sain tilaisuuden toteuttaa installaation osana Lumipalloefekti-ryhmänäyttelyä, joka tulee esille Aineen taidemuseoon Tornioon”, Savu kertoo.

Mänttään saapuminen viivästyi hieman suunnitellusta. Hän toivoo voivansa asettua toukokuun loppuun jatkuvan residenssijaksonsa aikana aiheen ja teoksensa äärelle. ”Nyt aika tuntuu jo tosi lyhyeltä, täällä viihtyisi varmasti pidempäänkin!”

Anna Tahkola, Suomi

Anna Tahkola on Turussa asuva kuvataiteilija, joka valmistui Aalto-yliopistosta Kuvataiteen maisteriohjelmasta 2015. Hän työskentelee monialaisesti piirustuksen, maalauksen, veistoksen, esitystaiteen ja kirjoittamisen parissa. Keskeistä on ruumiillisuus ja affektiivinen ajattelu.

”Tutkin teoksissani asioiden ilmenemisen yhtäaikaisuutta, sekoittumista ja elävää maapalloa materiaalin tasolla ja filosofisesti. Tyyliäni voi kuvata maagiseksi realismiksi. Luen, kirjoitan ja työskentelen luonnonsaven ja posliinin kanssa sekä piirtämällä lyijykynällä, grafiitilla ja akvarelleilla”, hän kertoo.

Serlachius Residenssiin häntä houkuttelivat hyvät työskentelytilat ja muiden taiteilijoiden kohtaaminen. Mäntässä yhdistyy rauhallinen, keskittyneeseen uppoutumiseen kutsuva ympäristö ja aktiivinen taidekenttä Kuvataideviikkojen avajaisineen.

”Mäntän ja Keuruun ympäristön ulkoilureiteillä pääsen jatkamaan työssäni keskeistä kulkemisen ja ajelehtimisen, Kansainvälisten situationistien kehittämää dérive-metodia uudessa maastossa.”

Kesäkuun residenssijaksolla Anna Tahkola valmistelee keramiikka- ja piirustusteoksia tuleviin näyttelyihinsä Salon taidemuseoon (2025) ja Galleria G:hen (2027). Hän tutkii syanobakteerien eli sinilevän olemusta ensimmäisenä happea tuottaneena eliönä ja toisaalta ihmisen toimesta meriä valloittavana myrkyllisenä maailmanlopun kasvustona.

Jack Faber, Portugali/Suomi

Jack Faber on Helsingissä asuva visuaalinen taiteilija-tutkija. Hän työskentelee ekologian, elokuvan ja kartografian risteyskohdassa keskittyen usein siihen, miten ympäristön muutokset, militarisaatio ja ilmaston epävakaus ilmenevät sekä näkyvin että näkymättömin tavoin. Hän käyttää ensisijaisesti kuvaa ja ääntä, ja hänen työnsä pohjautuu paikkasidonnaiseen kenttätyöhön.

”Minua veti puoleensa Serlachiuksen ainutlaatuinen suhde maisemaan, ääneen ja taiteelliseen perintöön. Residenssi tarjoaa harvinaisen mahdollisuuden irrottautua Helsingin kaupunkielämän intensiteetistä ja syventyä toisenlaiseen ympäristöön – sellaiseen, jota muovaavat metsät, järvet sekä Mäntän teollisuuden ja kulttuurin kerroksellinen historia”, hän perustelee.

Serlachius Residenssissä hän kehittää teosta nimeltä Sonic Sanctuaries – audiovisuaalista installaatiota, joka muodostaa osan hänen väitöskirjansa viimeistä lukua. Projekti tutkii melusaastetta, ääniherkkyyttä sekä ihmisen ja ympäristön välisiä suhteita minuutin mittaisten, paikallisiin äänimaisemiin pohjautuvien otosten kautta.

”Toivon, että residenssi toimii sekä pohdinnan että tuotannon tilana – että voin kehittää uutta kenttätyötä, hioa väitöskirjani aikana kehittämiäni audiovisuaalisia menetelmiä. OIen myös utelias näkemään, miten paikalliset äänimaisemat ja kohtaamiset voivat muokata tutkimukseni suuntaa.”

Maija Ojanen, Suomi

Jyväskyläläinen kuvataiteilija Maija Ojanen on maalannut residenssissä suurikokoisia vesiväri- ja guassimaalauksia heinäkuun alusta lähtien. Teostensa aiheet hän on saanut Budapestin kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa hän vieraili residenssijaksollaan vuosi sitten elokuussa.

”Teosteni kuvamaailma vaihtelee dokumentaarisesta kuvakerronnasta surrealismiin. Teokset syntyvät ihmisenä olemisen ja maailman kokemisen ihmettelystä”, hän kertoo.

Maija Ojanen työskentelee parhaillaan Suomen Kulttuurirahaston kolmivuotisella apurahalla. Hänen tavoitteenaan on toteuttaa sinä aikana laaja teoskokonaisuus ja koota kauden lopuksi teoksista näyttely, jonka aika ja paikka ovat vielä auki.

Hän on nauttinut residenssissä voidessaan keskittyä täydellisesti maalaamiseen ilman arjen häiriötekijöitä. Toisaalta hän pitää siitä, että ympärillä työskentelee toisia taiteilijoita, vaikka kohtaamiset ovatkin satunnaisia.

”Normaalisti työskentelen yksin kotona ja työhuoneeni on melko pieni, joten tekee hyvää välillä saada haltuun isompi tila, jossa on helpompi hahmottaa ja työstää suurempikokoisia teoksia”, hän sanoo.

Intensiivisen työskentelyn ohessa hän on käynyt läpi kaupungin näyttelytarjonnan, uinut ja tutkaillut lähimetsien kantarellipaikkoja. ”Vaikka Mänttään on tullut tehtyä vuosien varrella lyhyitä visiittejä, avautuu paikka aivan uudella tavalla, kun tänne pysähtyy pidemmäksi aikaa.”

Misha de Val ja Raisa Raekallio, Suomi

Serlachius Residenssissä jo kolme vuotta sitten vierailleet Misha del Val ja Raisa Raekallio ovat työskennelleet Mäntässä jälleen heinäkuun alusta lähtien. Kittilän Sirkassa asuvat taiteilijat ajoi ”etelään” heinäkuun räkkä eli sääskien, mäkäräisten ja paarmojen paljous.

”Lappi on kaikkina muina vuodenaikoina hieno paikka, mutta heinäkuussa ei. Maiseman värit eivät ole silloin erityisen hienot ja sääskiä on aivan liikaa”, työhuoneella tällä kertaa yksin työskentelevä Misha del Val myöntää.

Poikkeuksellisella tavalla yhdessä samalle kankaalle ja jopa samaan aikaan maalaava taiteilijapari on tehnyt Serlachius Residenssissä useita teoksia ja uusia syntyy tasaisesti. Samaan aikaan he työstävät Sirkka Arte Biennalea, joka järjestetään 4.–7.9. Sirkassa.

Joka toinen vuosi pidettävä biennale kerää yhteen neljätoista tunnettua taidemaalaria ja tällä kertaa myös taidealan asiantuntijoita. Tänä vuonna biennale levittäytyy kotipihasta kolmeen muuhunkin paikkaan, joista yksi on niin ikään Kittilässä sijaitseva Särestöniemi-museon ateljeetila.

Misha del Val ja Raisa Raekallio ovat työstäneet myös loppuvuodesta Galerie Forsblomilla Helsingissä avautuvaa näyttelyään. Sen teemana on lumi, ja osin keskeneräiset teokset residenssin työtilassa sisältävätkin pehmeän lumen verhoamia hahmoja.

Sarah Spitzer, Saksa

Saksasta kotoisin oleva taiteilija Sarah Spitzer viettää elokuun Serlachius Residenssissä. Hän on nauttinut residenssin hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta, joka on tarjonnut mahdollisuuden keskittyä täysillä taiteelliseen työhön.

Sarah työskentelee eri medioiden parissa. Pääpaino on valokuvauksessa, grafiikassa ja sekatekniikalla toteutetuissa installaatioissa.

Residenssijaksonsa aikana hän työstää useita projekteja, joista yksi on Mänttään sijoittuva paikkasidonnainen teos. Hänen lähestymistapansa yhdistää alueen nykyisyyttä ja menneisyyttä. Työ perustuu Serlachiuksen arkistomateriaaleihin, joita hän yhdistää paikan ”hengen” jättämiin jälkiin.

Myös hänen toinen työnsä käsittelee ihmisen ja luonnon välistä suhdetta ja tarkastelee niiden vuorovaikutusta nykyisen antroposeenin aikana.

Suomi ja Mänttä, jotka ovat historiansa aikana olleet eristäytyneitä paikkoja, inspiroivat häntä tutkimaan näitä teemoja. ”Luonto on keskeisessä roolissa menneisyydessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa ja siten osa kulttuurista identiteettiä”, hän kertoo.

Residenssijaksolle on valittu myös: