Taiteilija Eric O. W. Ehrström

Eric O. W. Ehrström (1881–1934) oli taiteilijana poikkeuksellisen monitahoinen. Hän suunnitteli koruja, astioita, tekstiilejä, huonekaluja, rakennuksia. 

Ehrström oli taidekäsityöläinen ja taideteollisuusmies, joka osasi metallin pakotuksen sekä emali- ja jalokivisepän työt. Hän teki lasi- ja freskomaalauksia, veistoksia, grafiikkaa; kuvitti ja kirjoitti kirjoja, piirsi ja maalasi. Hän toimi konservaattorina, opettajana, intendenttinä ja taiteellisena johtajana.

Ehrströmin heraldinen tuotanto on laaja. Siihen kuuluu vaakunoita, mitaleita, postimerkkejä, myös tuotemerkkejä. Hän oli jäsenenä Suomen Sinettikomiteassa ja lippukomiteassa, joissa suunniteltiin itsenäistyneen tasavallan viralliset tunnukset. Myös Suomen kuninkaan kruunu on hänen käsialaansa.

Ehrströmin luontoharrastus oli ammattimaista. Hän valokuvasi ja piirsi kasveja ja niiden yksityiskohtia, otti niistä aiheita koristeaiheisiin ja ornamentiikkaan ja piirsi kasvistoja.

Eric O. W. Ehrström opiskeli vain vuoden Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja meni sitten Akseli Gallen-Kallelan oppiin Kalelaan 1900-luvun taitteessa. Gallen-Kallelan vaikutus näkyy Ehrströmin tuotannossa ja suuntasi häntä taidekäsityön alalle. Gallen-Kallelan kautta Ehrström tutustui Gösta Serlachiukseen.

Kalelan kauden jälkeen Ehrström matkusti Pariisiin oppimaan metallintaontaa. Siellä hän tapasi Olga (Olli) Gummeruksen, jonka kanssa avioitui 1903. Olga oli Ericille puoliso, työtoveri, kaunis rakastettu ja eroottisten fantasioiden kohde. Ericin tuotannossa on runsaasti eroottisia luonnoksia, joissa kauniit naiset ilakoivat keskenään. Itsensä hän on usein kuvannut sivusta seuraavaksi lihavaksi sammakoksi.

Olga Gummerus-Ehrström (1876–1938) oli myös taiteilija, Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa ja Pariisissa opiskellut. Hän luopui osittain omasta urastaan ja työskenteli miehensä rinnalla tasavertaisesti lähes kaikilla aloilla.

Lapseton pariskunta testamenttasi taiteellisen jäämistönsä mesenaattina toimineen Gösta Serlachiuksen taidesäätiölle 1930-luvulla.