IC-98

Serlachius Pääkonttori

20.03.2027

—16.01.2028

Kipinöitä mustassa yössä

Visa Suonpään ja Patrik Söderlundin muodostaman taidekollektiivin IC-98:n teokset synnyttävät paikkasidonnaisia kokemuksia, yhteen sitovia rituaaleja ja vaihtoehtoista ekologista ymmärrystä. Ne ehdottavat malleja, jotka haastavat ihmiskeskeisen maailmankuvan ja ottavat huomioon elävän ja elottoman luonnon keskinäisen riippuvuuden. 

Näyttely yhdistää retrospektiivisen ja prospektiivisen ulottuvuuden: se palaa menneeseen suuntautuakseen kohti tulevaa. Tämä korostaa taiteen pitkäjänteisestä roolia yhteiskunnallisen ja ekologisen muutoksen tuottajana. 

Tuloksena on Serlachius Pääkonttorin täyttävä näyttely. Se sisältää myös tulevaisuuteen sijoittuvan suunnitelman pitkäkestoisista, paikkasidonnaisista projekteista, jotka alustetaan näyttelyssä ja toteutuvat myöhemmin porrastetusti.

Pääkonttorin ensimmäisessä kerroksessa nähdään keskeisiä teoksia IC-98:n viime vuosien tuotannosta. Mukana ovat esimerkiksi Omnia Mutantur (2018), Aarremaat (2021/2022) ja Impivaara (2024), sekä dokumentoivia katsausteoksia eräisiin paikkasidonnaisiin projekteihin, kuten Pöytyällä sijaitsevaan Khronoksen taloon (2016). 

Kerrosta alempana IC-98 esittelee tulevia, vuosina 2028–2037 toteutuvia projektejaan. Ne siis esitellään yleisölle poikkeuksellisesti jo suunnitteluvaiheessa.

Näyttelyn yksi pääteos on Serlachius-yhtiön pääkonttorin historiallisiin johdon huoneisiin syntyvä paikkaspesifi installaatio Gilgamesh (2027), joka rinnastaa suomalaisen metsäteollisuusyhtiön toiminnan sumerilaisen eepoksen päähenkilön pyrintöihin. Molempien tarinoiden keskiössä on metsän kaataminen, maailmojen rakentaminen ja kuolemattomuuden tavoitteleminen.

Monet näyttelyn uudet teokset liittyvät Mänttään ja Serlachius-yhtiöön. Kaatuneet (2027) on projekti, jonka raaka-aineena toimii muutama kuukausi ennen näyttelyn avajaisia Mäntän lähistöllä Vilppulassa kaadettu metsä. 

IC-98:n toiveesta museo keräsi metsästä puuta ja hakkuumateriaalia, jota on käytetty tässä sekä monissa muissa näyttelyn uusissa teoksissa ja näyttelyarkkitehtuurissa. Kaatuneet-projekti läpäisee näyttelyn näin sekä materiaalisesti että käsitteellisesti. 

Mäntän historialliselle Pirtutehtaalle on omistettu oma uusi teos, Mäntän linnamuori (2027). IC-98:n käsittelyssä raunioitunut tehdas muuntuu monumentiksi ja uudenlaisen luontosuhteen temppeliksi, joka välittää vaihtoehtoisen kertomuksen metsävarallisuudesta antamalla kaatuneen puukansan geneettisten perillisten vallata ihmisen rakennelmat takaisin itselleen.

Mänttää voi IC-98:n mielestä pitää suomalaisten resurssiperiferioiden pääkaupunkina: ”Serlachius-yhtiön pääkonttori, johon näyttelymme tulee, on suomalaisen metsäteollisuuden, luonnonresurssien käytön ja alasajossa olevan sivistys- ja hyvinvointivaltion historian kiteytymä. Näyttelyn kohteena onkin Mänttä itse, ja tavoitteena kokonaisen kaupungin uudelleenkontekstualisointi ja kokoaminen vaihtoehtoisen, tulevaisuuteen suuntaavan myytin ympärille.”

Osana näyttelykokonaisuutta nähdään myös Serlachiuksen kokoelmaan kuuluvia taideteoksia. Näyttely kannustaakin tarkastelemaan Serlachius Pääkonttorin arkkitehtuuria ja siihen liittyvää taidetta katseella, joka hahmottaa historiallisen metsäyhtiön tapaa ymmärtää ympäristöään.  

Näyttelyn kuraattorina toimii Serlachiuksen johtaja Pauli Sivonen.

IC-98

IC-98 on Turussa 1998 perustettu taiteilijaryhmä, jonka jäseniä ovat Visa Suonpää (s. 1968) ja Patrik Söderlund (s 1974). Ryhmä tekee usein yhteistyötä niin tutkijoiden kuin muiden taiteilijoiden kanssa. Sen teokset ovat tutkimusta sekä yhteiskunnallista ja ekologista vaikuttamista – ratkaisukeskeistä poetiikkaa, jossa mediaksi on valikoitunut kuvataide. 

Teokset tapahtuvat ajan, historian, yhteiskunnan, filosofian, rituaalien, kehollisuuden ja arkkitehtuurin risteyksissä. Medioina toimivat esimerkiksi teksti, piirrokset, animaatio, elokuva, ääni, installaatiot, veistokset, interventiot ja paikkasidonnaiset komissiot. Työ on sarjallista. Taiteilijoiden käsitteellisen ajattelun kehittyessä teokset lomittuvat toisiinsa sekä johtavat uusiin ajatuksiin.

Alfred Kordelinin Säätiö on tukenut taiteilijoiden työtä ja näyttelyä.

Pääkuva: IC-98, Impivaara, 2024, stillkuva elokuvasta.