Maria Wiik, Marietta

HEINÄKUU 2022

Sivuprofiilista kuvattu nuori tummatukkainen tyttö on kääntänyt huivin peittämän päänsä kohti katsojaa, johon suuret, tummat silmät luovat vakavan katseen. Tytön realistisesti kuvatut kasvot nousevat vaaleina selkeästi esiin tummaa taustaa ja vaatetusta vasten, mikä luo teokseen intensiivisyyttä ja vahvistaa tytön päättäväistä katsetta.

Maalauksen nimi on Marietta (1880) ja se on luonnos yhden Suomen kultakauden merkittävimmän naistaiteilijan, Maria Wiikin (1853–1928), samannimiselle läpimurtoteokselle, jolla taiteilija debytoi Pariisin Salongissa vuonna 1880. Teos tarjoaakin oivan katsauksen Wiikin taiteilijanuran alkuvaiheisiin ja siihen hetkeen, kun nuori taiteen opiskelija otti harppauksen kohti itsenäistä taiteilijuutta. Marietta-aihe lienee ollut taiteilijalle itselleen kovin tärkeä, sillä hän maalasi aiheesta kaksi hyvin saman näköistä ja viimeisteltyä versiota. 

Marietta-teosten syntyvaiheet olivat Maria Wiikille jännittävää aikaa. Muutamaa vuotta aikaisemmin Wiik oli matkustanut yhdessä sisarensa Hildan kanssa Pariisiin, taiteen ja kulttuurin keskukseen, täydentääkseen Suomessa saamaansa taidekoulutusta. Kevättalvella 1880 Wiik vuokrasi yhdessä muutaman taiteilijaystävänsä kanssa Pariisista ateljeen, jotta voisi opiskelun ohella keskittyä itsenäisten taideteosten tekemiseen. Ateljeessaan Wiikillä oli mallina nuori italialaistyttö, jonka taiteilija niin vakavailmeisenä ikuisti Marietta-teoksiinsa.

Ateljeetyöskentelynsä tavoitteena Wiikillä oli teosten saaminen esille Pariisin Salonkiin. Salonki oli 1880-luvulla edelleen vaikutusvaltainen suunnannäyttäjä akateemisen taiteen alalla ja näyttelyyn ensi kertaa hyväksytyksi tuleminen merkitsi siirtymistä taideopiskelijasta ammattimaiseksi taiteilijaksi. Maria Wiikin riemu onkin varmasti ollut suuri, kun Marietta ja yksi toinen hänen teoksensa hyväksyttiin kevään 1880 Salonkiin. 

Maria Wiikin todellinen läpimurto tapahtui kuitenkin vasta Suomessa syksyllä 1880, kun Salongissa ollut Marietta ja muutama muu Wiikin teos asetettiin esille Suomen Taideyhdistyksen näyttelyyn. Wiikin töitä oli ollut Suomessa esillä aikaisemminkin, mutta vuoden 1880 näyttelyn jälkeen Wiik alettiin mieltää kotimaassakin yhä vahvemmin täysipainoiseksi taiteilijaksi. 

Arvostelijoihin Mariettan vakava olemus ja sielukkuus tekivät vaikutuksen ja Wiikiä pidettiin lahjakkaana ja teknisesti varmana taiteilijana. Seuraavien vuosien aikana Wiikin maine taitavana henkilökuvaajana levisi kotimaassa yhä laajemmalle hänen maalatessaan lukuisia henkilö- ja muotokuvia. Nykyisinkin hänet muistetaan erityisesti lapsimuotokuvistaan. Taiteilijaa kiinnosti erityisesti malliensa sielunelämä ja hän olikin taitava tuomaan esille malliensa luonteen ja tunteet realistisella ja elegantilla tavalla, mikä näkyy jo varhaisissa Marietta-teoksissa. 

Vaikka Serlachius-museoiden kokoelmiin hankittu Marietta ei olekaan se teos, jolla Wiik debytoi Pariisin salongissa ja esittäytyi Taideyhdistyksen näyttelyssä, on se kuitenkin kuvattu samoilla itsevarmoilla otteilla ja sitä voidaan pitää kaikin puolin itsenäisenä taideteoksena. Debyyttiteos päätyi yksityisomistukseen, mutta tämän teoksen taiteilija piti ilmeisesti pitkään itsellään, toimihan se kauniina muistutuksena hänen taiteilijanuransa alkuvaiheista.

Henna-Rosa Laine
Amanuenssi

Lähteet
Katerma, Pia, 1954. Maria Wiik. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.
Konttinen, R. 2014. Taiteilijatoveruutta. Helene Schjerfbeck, Ada Thilén, Helena Westermarck ja Maria Wiik. Siltala, Helsinki.
Konttinen, R. 2000. Maria Wiik. Otava, Keuruu.
Valkonen, T. 2005. Suomalaiset maalarit Pariisissa. Uudistettu laitos. Tammi, Hämeenlinna.
Westermarck, H. 1937. Tre konstnärinnor. Fanny Churberg, Maria Wiik och Sigrid af Forselles. Söderström & C:o. Helsinki.
Nordan, 1.1.1920 Provnummer, s. 15-16.

Maria Wiik, Marietta
Maria Wiik, Marietta, 1880, öljyväri kankaalle, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö. Kuva: Teemu Källi