Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna kesällä 1.6.–31.8. joka päivä 10–18, talviaikaan 1.9.–31.5. ti–su 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18


Käykää rohkeasti
pidemmälle

Maanantai 6. Toukokuuta 2013

"Tehdään uusi ja parempi"

Museoiden johtaja Pauli Sivonen pohtii kehityksen tahtia.

Vuonna 1890 Mäntässä roihusi. Jonkun remmipyörän kihnutuksesta alkunsa saanut tulipalo poltti sateettomassa myrskysäässä G. A. Serlachiuksen puuhiomon ja paperitehtaan maan tasalle. Kun patruuna seuraavana päivänä keppiinsä nojaillen tutki vahinkoja, hänen kerrotaan tokaiseen legendaariset sanansa: ”Tehdään uusi ja parempi.”

Mäntässä alkoi lähes välittömästi kaikua vasaroiden ja isompien työkalujen pauke. Patruuna siirsi uutta kotiaankin varten varaamansa sokkelikivet tehdastyömalle. Pian oli saatu aikaan uudet tuotantolaitokset. Ja kyllä: ne olivat uudet ja paremmat. Puusta rakennetut tehdashallit olivat korvautuneet paloturvallisemmasta tiilestä rakennetuilla isommilla halleilla, joihin pian saatiin myös sähkövalaistus.

Nyt, 123 vuotta myöhemmin, Mäntässä kaikuu taas työkalujen ja -koneiden kalkatus. Serlachius rakentaa taas – tosin ei patruuna vaan taidesäätiö. Myös Serlachius-museot haluaa rakentaa molempiin osoitteisiinsa uutta ja parempaa.

Mäntän keskustassa sijaitseva Serlachius-museo Gustaf uusii perusnäyttelyään ja palvelutilojaan. Kolmen kilometrin päässä sijaitsevan Göstan viereen taas on kohonnut rakennustyömaa, joka lähes kuusinkertaistaa museon tilat. Uusi Gösta on Suomen tämän hetken suurin rakenteilla oleva museoinvestointi.

Oikeastaan tässä rakentamisen tilassa ei ole mitään poikkeavaa. Eihän siitä ole kuin kymmenen vuotta, kun Serlachius-yhtiön entinen pääkonttori kunnostettiin silloisena Suomen suurimpana museoinvestointina Serlachiuksen toiseksi museoksi. Sitä ennen Mäntän kuvataideviikot kunnosti Pekilosta oman näyttelytilansa reippaana talkoohankkeena.

Arkisemmin Mäntän kulttuurikohteet ovat jatkuvasti keskellä pienempiä rakennushankkeita. Kulttuurin kuluttamisen lait edellyttävät, että yleisölle on tarjota jatkuvasti jotain uutta. Niinpä Mäntän kaduilla tallaa aina keväisin joukko paikallisia hieman värikkäämmin pukeutunutta väkeä. He ovat taiteilijoita, jotka ovat tulleet rakentamaan ja ripustamaan teoksiaan Mäntän kesänäyttelyihin.

Kulttuurilaitoksilla on oltava aina tarjolla jotain uutta. Toimintaa on kehitettävä, uusia ilmiöitä nostettava esiin, jotain nokkelaa keksittävä. Tämä on osa nykyajan kiihkeää rytmiä. Pahinta on olla vanhanaikainen, passé. Retroilu on toki sallittua, kunhan historian pyörä on ehtinyt pyörähtää sen verran monta kierrosta, että vanha alkaa näyttää uudelleen houkuttelevalta.

Joskus mietin, voisiko kehityksen tahtia hieman hidastaa. Esimerkiksi Serlachius-museo Gustafin vanha perusnäyttely on nyt purettu uuden tieltä, vaikka olimme siihen itse yhä sekä visuaalisesti että sisällöllisesti tyytyväisiä ja vaikka Suomessa oli vielä miljoonia ihmisiä, jotka eivät olleet sitä nähneet.

Kun viime kesänä esittelin näyttelyä amerikkalaiselle kollegalle ja kerroin samalla, että se puretaan pian, hän suorastaan kauhistui ja sanoi että noin hyvää ja toimivaa näyttelyä ei saa purkaa. Jäin miettimään kollegani sanoja ja mietin niitä yhä. Näyttely on, kuten jo mainitsin, purettu. Suurin osa siitä on jo kaatopaikalla.

Miettimiseen ja pieneen pysähdykseen on syytä. Serlachius-museoiden kävijätutkimukset osoittavat, että kaikki kulttuurinkuluttajat eivät odota jatkuvasti uutta ja parempaa. Monet tulevat vuodesta toiseen Göstaan nähdäkseen Porilaisten marssin, Symposionin ja muita klassikoita sekä nauttiakseen Joenniemen kartanon tutuista, rakkaista puistomaisemista.

Siksi uutta rakentaessa on myös muistettava, ettei pura liikaa vanhaa. Nostalgiset ympäristöt ovat yksi Mäntän valttikorteista kulttuurimatkailun kilpailukartalla.

Mäntässä on paikkakuntana jotain vanhanaikaisen herraskaista. Suomalaiset kadehtivat usein ruotsalaisia ja muita eurooppalaisia näiden kuninkaallisista. Sellaisia lähimmäs me suomalaiset pääsemme nimenomaan Serlachiusten tapaisten kulttuurisukujen kohdalla – näihin tiivistyy samankaltaista hohtoa ja myyttistä arvovaltaa kuin naapureidemme kuninkaallisiin.

Teimmekö sitten ison virheen, kun aloimme uudistaa ja päästimme rakennusmiehet Joenniemen puistoon pystyttämään uutta melkein 6000 neliön lisätilaa taidemuseollemme? Uskon, että näin ei ole. Barcelonalaisten arkkitehtien Mara Partidan, Boris Bezanin ja Héctor Mendozan luoma uusi Gösta tulee piirustusten perusteella istumaan puistoon kuin se olisi siellä aina ollut. Lisäksi uudet tilat mahdollistavat paitsi aina uudet näyttelyt myös sen, että ne rakastetuimmat klassikkomme ovat aina yleisölle esillä.

Kulttuurimatkailusta elävä paikkakunta ei pysy ihmisten mielessä, jos se ei ole jatkuvasti tekemässä jotain uutta. Siksi on hyvä, että Mäntässä Serlachius uusii tilojaan ja kehittää näyttelyitään ja että Mäntän kuvataideviikot kutsuu joka vuosi uuden kuraattorin ja uudet taiteilijat täyttämään Pekilon töillään.

Samalla meidän on muistettava Mäntän historiallinen erityisluonne. Säilytetään, silloinkin kun tehdään sitä uutta ja parempaa.