Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna kesällä 1.6.–31.8. joka päivä 10–18, talviaikaan 1.9.–31.5. ti–su 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18


Käykää rohkeasti
pidemmälle

Maanantai 29. Elokuuta 2016

Turvakengät jalassa arkistojen kimppuun

Arkistoassistentti Ida Luukkonen on kesätyössään oppinut ajamaan trukkia ja joutunut pohtimaan, mitä kaikkea kannattaa säilyttää jälkipolville.

Kesätyöpestini Serlachius-museoiden arkistoassistenttina alkaa olla lopuillaan,  ja onkin hyvä hetki miettiä, mitä kaikkea kesän työtehtävät ovat pitäneet sisällään.

Toista kesää arkistoassistenttina toimiessani olen saanut sukeltaa syvemmälle Serlachius-museoiden arkistokokoelmiin, erityisesti kulttuurihistoriallisen arkiston aineistoihin. Työtehtäviini tämän kesän aikana on kuulunut muun muassa arkistoaineiston muuttamista, aineistolahjoitusten seulontaa ja pakkaamista sekä lähes sata vuotta vanhojen kirjeiden läpikäymistä digitointia varten.

Arkistoaineiston muutto on käytännössä tarkoittanut muuttolaatikoiden pakkaamista ja siirtelyä sekä kymmenien, ehkä jopa satojen kilometrien edestakaista ajelua pakettiautolla Mäntän taajaman läpi. Oma lukunsa oli säilytystilan hyllyille kuormalavoille pakatun suuren piirustusarkistoaineiston siirto.

Ensitöikseni pääsinkin sovittamaan jalkaani turvakenkiä sekä opettelemaan trukkimaisen pinoamisvaunun käyttöä. Aikaisemmin en ollut ajatellut turvakenkien tai trukinkäytön liittyvän museoiden kokoelmatyöntekijän työtehtäviin, joten kuvani museoiden kokoelma- ja arkistotyöstä on tänä kesänä totisesti laajentunut.

Hyvin toisentyyppistä työtä on ollut Gösta Serlachiuksen kirjeenvaihdon valmistelu digitoitavaksi. Käsieni läpi on kulkenut tuhansia kirjeitä, jotka olen numeroinut ja pakannut niin, että digitoiduksi tulevat juuri oikeat sivunpuolet. On ollut mielenkiintoista päästä kirjeenvaihtoaineiston kautta näin lähelle taidesäätiön perustajan ja kuuluisan vuorineuvoksen maailmaa, vaikka suurin osa kirjeaineistosta käsitteleekin omasta mielestäni kuivahkoja metsä- ja paperialan liiketoimia.

Tämän kesän työtehtävänäni on ollut myös laajan negatiivikokoelman läpikäyminen. Tarkoituksena on kartoittaa negatiiviaineiston sisältöä ja selvittää, miltä osin kokoelman kuvat sopisivat museon säilytettäviksi ja käytettäviksi. En tee lopullista päätöstä siitä, mitä museon arkistoon jätetään ja mitä ei. Silti tulen jatkuvasti miettineeksi, mikä negatiivi on museon kokoelmien ja tehtävien kannalta relevantti ja mikä ei. Historianopiskelijana en voi olla pohtimatta sitä, mitkä kuvat mahtavat olla tulevaisuuden historiantutkijalle merkittäviä ja mitkä eivät.

Kokoelma- ja arkistotyön kiinnostavuus piileekin siinä, että koskaan ei voi varmuudella sanoa, minkälaisia asioita museon arkistojen avulla halutaan tutkia viidenkymmen tai sadan vuoden päästä.  Koska kaikkea ei voi eikä tule säilyttää, on kokoelmatyössä pakko tehdä valintoja. Vaikka museon kokoelmien karttuminen perustuu kokoelmapoliittiseen ohjelmaan, on hyvä säilyttää ripaus omaa mielikuvitusta ja kuvitella itsensä sadan tai kahdensadan vuoden päähän historiantutkijaksi ja kysyä itseltään: “Mitä silloin mahtaisinkaan haluta tutkia?”

Ida Luukkonen
Arkistoassistentti