Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna kesällä 1.6.–31.8. joka päivä 10–18, talviaikaan 1.9.–31.5. ti–su 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18


Käykää rohkeasti
pidemmälle

Tiistai 28. Huhtikuuta 2015

Mäntän kuulumia

Serlachius-residenssissä vierailevat taiteilijat Simo ja Tuike Alitalo pohtivat Mäntän äänimaisemia.

Olimme huhtikuun taiteilijoina Mäntän Serlachius-residenssissä. Tavoitteemme oli kuunnella ja tutkia paikallisia kuulumia ja niiden muutoksia. Haaveena oli myös taltioida Mäntän kevättä. Olemme useana keväänä taltioineet kevään ääniä eri paikkakunnilla.

Nyt huhtikuu oli poikkeuksellisen kylmä, sateinen ja tuulinen. Tuulessa on vaikea äänittää. Se saa mikrofonit paukkumaan ja peittää alleen muut äänet. Kevään äänityksiä ei siten tullut niin paljoa kuin toivoimme.

Kuuntelukävelyt ovat eräs työtapamme: kutsumme paikallisia asukkaita kanssamme kävelemään ja kuuntelemaan kotipaikkansa ääniä. Loppukeskusteluissa jaamme ajatuksia kuulemastamme ja pohdimme selityksiä äänille joita olemme kuulleet. Mäntän kolmeen kävelyyn huhtikuussa osallistui 25 henkeä

Odotimme mielenkiinnolla Mäntän keskustan kävelyä. Keskusteluissa oli jo ilmennyt, että tehtaan suhina ja ulina ärsyttävät asukkaita. Keskustakävelylle ei kuitenkaan tullut kuin kaksi osanottajaa. Hekin olivat epäileviä sen suhteen, mitä me tulemme kuulemaan. No, tehdastahan me saimme aika paljon kuunnella. Mutta olimme löytäneet kävelyreitille myös kohtia, jonne tehdas ei kuulu.

Mänttäläisten ja tehtaan äänien ristiriita kiinnostaa meitä. Kaikki kuulumat eivät ole linnunlaulua, vaan arjessa on monenlaisia ääniä. Kuuntelimme itsekin tehdasta huhtikuun aikana, olihan työhuoneemme aivan sen naapurissa.

Tehtaan äänet ja niiden voimakkuus vaihtelevat. Usein aamuisin se on paljon hiljaisempi kuin iltapäivisin, ja viikonloppuina sekä iltaisin, kun muut äänet hiljenevät, sen osuus kuulumissa korostuu.

Meille kerrottiin, että toisinaan tehdas tai sen viereinen Mäntän Energia pitävät ääntä, joka suorastaan sattuu korviin. Tällaiseen meluun ei kai kenenkään tarvitse alistua? Asukkaille pitäisi ainakin kertoa, mistä melu johtuu, ja tällaisista äänipiikeistä voisi myös varoittaa etukäteen.

Suhinaa ja ulinaa synnyttävät erityisesti pari poistoaukkoa tehtaan katolla – melutaso laskee huomattavasti kun ne ovat hiljaa. Miksei näitä paria putkea ole eristetty, miksi katolle ei ole laitettu melusuojia? Meluhaitat vähenisivät, jos ääni ei kantautuisi järvelle vaan nousisi ylöspäin.

Oma suosikkimme Mäntän äänilähteistä on kirkko ja sen kellot. Kirkonkelloja soitetaan kuitenkin hyvin varovaisesti. Oma kotikirkkomme Turun Martissa esimerkiksi aloittaa jumalanpalveluksen soitot jo tuntia ennen messua, ja ehtookelloja soitetaan paitsi lauantaisin, myös keskiviikkoisin. Mäntässä ehtookelloja soitetaan varovaisesti, hiljaisemmilla kelloilla, ja kellotornin luukkuja raotetaan vain vähän.

Huhtikuun sateisina ja tuulisina päivinä olemme opiskelleet Göstan paviljongin akustiikkaa ja kuulumia. Paviljongissa on ilo kuljeskella ja kuunnella sen pehmeää ja lämmintä sointia. Museoissa käytetään usein sisustuksessa kiveä ja muita kovia, kaikuisia materiaaleja. Tyhjässä tilassa ne ehkä toimivat, mutta kun yleisö tulee paikalle (ja vielä bussillinen kerrallaan), syntyy hälyä ja hälinää. Paviljongissa sen sijaan on paljon puuta eikä lainkaan paralleeleja seiniä tai suoria kulmia – näin syntyy rauhallinen tunnelma. Jokainen suomalainen tietänee, miten kaunis on suuren hirsitalon akustiikka. Göstan paviljonki ei jää tästä paljoa jälkeen.

Huoliteltu äänimaailma jatkuu myös talon ulkopuolelle. Kaikissa nykyaikaisissa rakennuksissa on ilmanvaihtolaitteet jotka hurisevat, pörisevät ja usein myös rämisevät. Paviljongin laitteet hurisevat nekin, mutta ne on keskitetty takapihalle niin, ettei hurina ensimmäisenä tervehdi tulijaa. Göstan etupihalla kuuluva pörinä lähtee vanhan kartanon ilmastoinnista. Tosin sitäkin kannattaa pysähtyä kuuntelemaan, laitehan lähes laulaa, tosin kuin astmaattinen tenori.

Paviljongin järvenpuoleisessa päädyssä on raittiinilman sisäänotto. Laitteet on kuitenkin asennettu niin, että rantapolulle hädin tuskin kuulee niitä. Suunnittelija on tullut ajatelleeksi, että mikäli hurina kohdistuisi järvelle, se saattaisi vettä pitkin kuulua kilometrien päähän. Suuntaamalla laitteet ylhäältä alas on äänen vuotaminen estetty. Miksei tällaista laitteiden suuntaamista tehdä myös tehtaan katolla oleville poistoaukoille?

Suunnittelulla voidaan vaikuttaa kuulumiin, mutta harvoin niin kuitenkaan tehdään. Paviljongissa on akustiikkaa ajateltu yhtä kunnianhimoisesti kuin ulkonäköä.

Mäntän kuulumia voi kuunnella Muuttuvat suomalaiset äänimaisemat -verkkosivustolla olevasta kuuntelukartasta: http://kartta.aanimaisemat.fi,  ja Kuulumia-taideprojektin etenemistä voi seurata sivulla http://kuulumia.org .

Simo Alitalo ja Tuike Alitalo
Taiteilijat