Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna kesällä 1.6.–31.8. joka päivä 10–18, talviaikaan 1.9.–31.5. ti–su 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18


Käykää rohkeasti
pidemmälle

Torstai 26. Maaliskuuta 2015

Selfiekeppien museokesää odotellessa

Suunnittelija Tarja Haikara on huolissaan museoiden someseikkailuista.

Maailma on muuttunut merkilliseksi. Ihminen kokee olevansa näkymätön ja mitätön ellei siitä ole jotakin katu-uskottavaa todistetta. Nykyihmisen pitää todistaa sivistyneisyytensä, matkustaneisuutensa tai vain olemassaolonsa kertomalla siitä sosiaalisessa mediassa, somessa. Ja mieluusti tämä Kilroy was here pitää saada näkyviin ennen muita lähipiirin ihmisiä.  Tähän riittää bittisisältö eikä sentään tarvitse kaivertaa sitä vaikkapa museon vessan tai näyttelysalin seinään.

Museonkin pitää olla somessa. Tekijänoikeuksia käsitelleen luennon aikana tunnetun gallerian lakiasiaintuntijakin sanoi ilmapiirin olevan sellainen, että museokaan ei ole mitään ilman some-näkyvyyttä. Onko siis niin, että jos museo ei näy somessa, kukaan ei ole käynyt siellä tai sen näyttelyt eivät ole niin kiinnostavia, että niistä viitsittäisiin raportoida?

Kuvilla voi toki raportoida monella tapaa: vaikkapa selfie museorakennuksen julkisivua tai pihamaisemaa vasten. Mutta se ei riitä. Nykyisin suorastaan vaaditaan myös lupaa kuvata museossa esillä olevia teoksia, selfiellä tai ilman. Joissakin museoissa tämä on sallittua – niin sanotusti omaan käyttöön. Tekijänoikeusjärjestöjen mukaan oma käyttö tarkoittaa muutamaa kuvaa ”yksityiseen käyttöön”, käytännössä siis korkeintaan viittä kuvaa. Taideteosta esittävän kuvan julkaiseminen somessa tai missään muuallakaan ei kuitenkaan kuulu yksityisen käytön piiriin. Ei, vaikka väittäisi mustaa valkoiseksi. Viidakossako tässä siis eletään?

Siltä se vaikuttaa. Useimmissa some-alustoissa, vaikkapa facessa, lukee pienellä präntillä, että heidän alustallaan julkaistujen kuvien kaikki oikeudet siirtyvät heille. Museoidenkin olisi hyvä muistaa tämä omissa some-päivityksissään. Tekijänoikeusasiat eivät ehkä hetkauta satunnaista matkailijaa, eivätkä välttämättä aina taiteilijaakaan – jossain vaiheessa uraa saattaa olla jopa niin, että kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta. Pitäisi kuitenkin hetkauttaa. Tekijänoikeuksilla on taiteilijan kuoleman jälkeenkin 70 vuoden suoja-aika.

Julkiselle paikalle pysyvästi asetetun veistoksen saa kuvata ja kuvan julkaistakin tietyin ehdoin. Muiden taideteosten kuvien julkaisemiseen tarvitaan kuvataiteilijan tai teoksen oikeudet omistavan tahon lupa. Muussa tapauksessa rikotaan lakia. Eikä tämä tarkoita viidakon lakia.

Tarja Haikara
Suunnittelija