Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna kesällä 1.6.–31.8. joka päivä 10–18, talviaikaan 1.9.–31.5. ti–su 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18


Käykää rohkeasti
pidemmälle

Tiistai 3. Helmikuuta 2015

Elämysmatkalla uudessa talossa

Kiinteistöpäällikkö Jaakko Karppinen pohtii Göstan paviljongin talotekniikkaa.

Museoissamme on kuluneen vuoden aikana ehtinyt käydä lähes satatuhatta vierasta nauttimassa korkealaatuisesta kuvataiteesta, hyvästä ruoasta, erinomaisista konserteista ja vaikkapa teatteriesityksistä. Elämyksiä siis parhaimmillaan.

Elämyksiä on tuottanut myös kulissien takana tehty työ. Uutta taloa ajetaan edelleen käyntiin, ja matkan varrella on tullut vastaan kymmeniä ihmetystä aiheuttaneita tilanteita. Vaikka olin mukana Göstan paviljongin rakentamisprosessissa ensimmäisistä suunnittelukokouksista lähtien ja vaikka seurasin rakentamista päivittäin työmaalla, talossa riittää silti kohteita, joiden toiminnasta minulla ei ole vielä täyttä varmuutta. Omaksumista ja tutkimista riittää.

Paljon on tietysti yksityiskohtia ja kokonaisuuksia, joiden sulavaa toimintaa ihastellessa saa kiittää arkkitehtien ja muiden suunnittelijoiden ammattitaitoa. Talon arkkitehtuurista on kirjoitettu paljon, joten tyydyn nyökkäilemään hyväksyvästi ja jakamaan mielipiteen: arkkitehdit onnistuivat työssään mainiosti. Museovieraiden silmien ulottumattomissa on kuitenkin paljon rakenteita ja tekniikkaa, joista on hyvä kertoa hieman.

Paviljonki edustaa modernia arkkitehtuuria ja on täysin uniikki. Talossa on liimapuupalkkirunko, joka mm. kantaa paikalla valettuja välipohjaholveja. Rakennesuunnittelussa on saatu kehittää uusia tapoja liittää rakenteiden elementtejä toisiinsa. Arkkitehti Héctor Mendozan mukaan paviljonkimme on tavallaan koetalo, mutta turvallinen sellainen. Talolle yleisilmeen antavien liimapuupalkkien välejä on talotekniikan suunnittelussa hyödynnetty nokkelasti ilmastointikanavien ja putki- ja kaapelireittien piilottamiseen yleisön katseilta. Kaapeleita on asennettu taloon paljon, yhteensä noin 120 kilometriä.

Erilaisia toimintoja valvovia ja ohjaavia järjestelmiä on nykyaikaisessa museorakennuksessa väistämättä varsin paljon: päädyin yhteenlaskussani 17 erilliseen järjestelmään. Talon olosuhdeilmastoinnin ja lämmityksen laskin yhdeksi järjestelmäksi, vaikka sekin koostuu useista pienemmistä järjestelmistä. Talotekniikan laitteet vaativat paljon tilaa, joka ei ole kokoelmia tai museovieraita palvelevassa käytössä. Paviljongin pinta-alasta tekniset järjestelmät ovatkin vallanneet yhteensä 490 m2! Kuitenkin ainoat talotekniikan olemassaolosta museovieraille kertovat laitteet ovat lähinnä pintoihin asennetut tuloilmasäleiköt, valaisimet, erilaiset anturit ja valvontakamerat.

Museoammattilaisia ja pelastuslaitosta erityisesti kiinnostanut yksittäinen tekninen ratkaisu on taideteosten säilytystilan vajaahappijärjestelmä. Kyseessä on periaatteessa yksinkertainen ratkaisu, jossa huonetilan hapen määrä lasketaan tasolle, jossa palamiselle ei ole edellytyksiä. Hapen määrää huonetilasta vähennetään johtamalla tilaan typpeä, jota tuotetaan kompressorilaitteistolla. Se erottelee ilmasta happi- ja typpimolekyylit ja johtaa ne eri paikkoihin: happi päätyy ulos ja typpi säilytystilaan.

Kaikki tämä tekniikka palvelee kuitenkin yhtä asiaa. Sen tarkoituksena on tuottaa taideteoksille, museomme vieraille ja henkilökunnalle miellyttävät ja turvalliset puitteet viihtyä Mäntässä.

Jaakko Karppinen
Kiinteistöpäällikkö