Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna kesällä 1.6.–31.8. joka päivä 10–18, talviaikaan 1.9.–31.5. ti–su 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18


Käykää rohkeasti
pidemmälle

Keskiviikko 7. Tammikuuta 2015

Melkein valmista

Konservaattori Riitta Fager yrittää selvitä arjesta ja odottaa haastavia töitä.

Vähän ennen joulua 2014 sähkömies kiipeilee tikkailla viimeistelemässä kääntyviä ja kallistuvia erikoisvalaisimia työtilaani, kansiot ja paperit odottavat vinoissa pinoissa kirjahyllyä ja vetokaappi hurisee. Olen juuri muuttanut tulevaan konservointitilaan, jonka ensimmäisen kerran näin vuosi ja kolme kuukautta sitten rakennusvaiheessa. Pientä laittoa se vaatii vielä, ennen kuin pääsen hankkimaan kaikki materiaalit, kalusteet ja välineet ja pienimmistä ruuveista leikkausmikroskooppiin. Työpöydät seilaavat tilassa edestakaisin pyöriensä päällä. Ne on siirrettävä aina erilaisten asentajien tieltä. Näyttää siistiltä konehuoneelta tai hylätyltä sairaalalta.

Tätä kaikkea varustelua tulin kommentoimaan syyskuun alussa 2013, kun hyppäsin täyttä vauhtia kulkevaan junaan, kuten joku muukin on blogissaan kuvannut aloitustilannettaan Serlachius-museoilla. Monet asiat oli jo päätetty puolestani, mutta moneen olen voinut vaikuttaakin. Samaan aikaan oli museon tulevien näyttelyiden suunittelu jo käynnissä, teoslainat vireillä ja lukemattomia kysymyksiä odottamassa konservaattorin vastausta.

Taidemuseon konservaattori mielletään yleensä  istumaan maalaustelineen ääressä pieni restaurointisivellin kädessään. Museossa työskentelevälle konservaattorille se on kuitenkin harvinainen tilanne. Paljon useammin kädessä on kosteusmittari, pölynimuri tai ruuvimeisseli. Sivellintäkin käytetään enemmän liimaamiseen kuin lakkaukseen tai restaurointimaalaukseen.

Yli vuoden olen ollut kiireisenä töissä konservoimatta yhtään maalausta ja vielä menee joitakin kuukausia ennen kuin saan teoksen työpöydälleni ja pääsen tekemään sitä minkä vuoksi olen aikoinaan alan valinnut. Tuskinpa kukaan opiskelee konservaattoriksi päästäkseen kommentoimaan kohdepoistojen imutehoa ja seuraamaan museotilojen lämmön ja kosteuden vaihteluja tietokoneohjelman avulla. Suuri osa ajasta kuluu tietokoneella myös sähköpostin ja kokoelmanhallintaohjelman parissa.

Maalausten kanssa olen päässyt tekemisiin vain tarkastaessani näyttelyihin tulevia teoksia. Jokainen näyttelyyn tuleva tai lainaan pyydetty teos kuvataan ja tarkastetaan ja kunto kirjataan. Tämä kaikki on kuitenkin välttämätöntä ja oleellinen osa työtä, jossa pyritään ennalta ehkäisemään teosten vaurioituminen ja pysäyttämään tai ainakin hidastamaan niiden ikääntymistä. Säilymisen kannalta tärkeintä ovat tasaiset ilmasto-olosuhteet, teoksille sopiva valaistus sekä oikeanlainen käsittely. Kun nämä asiat ovat kunnossa, varsinaisten konservointitoimenpiteiden tarve vähenee ja teokset pysyvät näyttelykuntoisina pelkästään ns. huoltotoimenpiteillä.

Vaikka teosten kunnossa pysymiseen pystytäänkin paljon vaikuttamaan ennalta ehkäisevällä työllä, on silti edelleen ja jatkossakin tulee aina olemaan niitäkin maalauksia, jotka kaipaavat puhdistusta ja maalinkiinnitystä - mahdollisesti myös pientä restaurointia. Toiveikkaana olen jo hankkinut maalaustelineen, pienet näädänkarvasiveltimet ja värit.

Riitta Fager
Konservaattori