Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna kesällä 1.6.–31.8. joka päivä 10–18, talviaikaan 1.9.–31.5. ti–su 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18


Käykää rohkeasti
pidemmälle

Perjantai 17. Toukokuuta 2019

Maa-näyttely ja roolipeli vievät maailmanlopun jälkeiseen aikaan

Yhdysvaltalaistaiteilija Matthew Day Jacksonin (s. 1974) Serlachius-museoihin toteuttama näyttely Maa vie kävijät tuhannen vuoden päähän aikaan, jolloin maailma on toipunut ihmisen aiheuttamasta tuhosta. Synkkä mutta kiehtova aihe synnytti myös samannimisen roolipelin, josta muodostui lopulta keskeinen osa näyttelykokonaisuutta.

Näyttelyn ihmisenkaltaiset ja -kokoiset veistokset ovat läpileikkaus Jacksonin veistostuotannosta viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Taiteen historiasta tuttua kultaista leikkausta seuraten näyttelytilaan sijoitetut veistokset ja värikäs lasimaalaus kuvittavat samalla kokonaisuuden toista osaa, joka on roolipeli Maa.

Maa sijoittuu aikaan, jolloin maailma on täysin tuhoutunut mutta toipunut oltuaan ilman ihmisen vaikutusta ja luotuaan aivan uudenlaista elämää. Maan alla bunkkereissaan tuhat vuotta eläneet ihmiset lähettävät ensimmäiset tiedustelijansa maan pinnalle tutkimaan maailmaa, joka on heille tuttu vain myyteistä ja tarinoista.

Roolipelin ovat luoneet yhdessä Jacksonin kanssa suomalainen pelisuunnittelija Juhana Pettersson ja englantilainen taidekriitikko Tom Morton. Roolipelejä on toteutettu museoissa eri puolilla maailmaa, mutta tämä on tiettävästi ensimmäinen kerta, kun näyttely ja peli on tehty tasavertaisiksi ja toisiaan täydentäviksi jo suunnitteluvaiheessa.

Varsinaista roolipeliä pelataan näyttelytilan ulkopuolella ns. pöytäroolipelinä. Sitä on mahdollista pelata myös yksin. Perinteisen näyttelyjulkaisun korvaava pelilaatikko sisältää kaiken pelissä tarvittavan, minkä lisäksi laatikko on itsenäinen taideteos. Ryhmille ja yksittäisille kävijöille on tarjolla opastukset, joiden avulla näyttelyyn voi tutustua roolipelin maailman kautta.

Monipuolinen informaatioaikakauden taiteilija

Matthew Day Jackson on monipuolinen taiteilija, jonka tuotantoon sisältyy veistoksia, maalauksia, valokuvia, videoita, performansseja ja installaatioita. Korujen, huonekalujen ja pelien suunnittelu sekä erilaiset yhteistyöprojektit ja tapahtumat laajentavat hänen ilmaisunsa kuvataiteen perinteisten rajojen ulkopuolelle.

Informaatioaikakauden taiteilijana Jackson on pohjattoman utelias, kaikesta kiinnostunut ja käyttää taitavasti hyväkseen hakukoneiden algoritmien tarjoamia mahdollisuuksia. Käsitteellisesti hänen teoksensa muistuttavat mutkikkaita yhtälöitä tai samanaikaisesti moniin suuntiin haarautuvia ajatusketjuja.

”Käsitteellisyydestä huolimatta Jacksonin taide tempaa helposti mukaansa. Hän ymmärtää, että katsojan tulee tunnistaa näkemänsä, jotta tämä saa otteen teoksesta. Jackson ei kuitenkaan päästä katsojaa helpolla. Hänen teoksistaan saa irti sitä enemmän, mitä enemmän niille antaa”, näyttelyn kuraattori Timo Valjakka kertoo.

Monipuolisuus ei ole itsetarkoituksellista. Jacksonin taiteen taustalla ovat hänen kiinnostuksensa ihmiskunnan historiaan ja huoli sen tulevaisuudesta. ”Hän palaa toistuvasti muutamaan suureen kysymykseen, joista tärkein liittyy siihen, että ihmisellä on hallussaan välineet, joilla hän voi lopettaa elämän maapallolla. Toisaalta ihmisellä on myös tieto, jolla ainakin hänen itsensä aiheuttamat katastrofit voidaan estää”, Timo Valjakka sanoo.

Näyttelyarkkitehtuurista on vastannut Serlachius-museoiden suunnittelupäällikkö Tarja Väätänen. Näyttely on tuotettu yhteistyössä Galleria Hauser & Wirthin kanssa. Roolipelin Maa on kustantanut Kustannusosakeyhtiö PARVS Oy.


Keskiviikko 8. Toukokuuta 2019

Katri Niskanen sai luonnosta ja miljööstä ideoita Serlachius-museoiden uusiin työasuihin

Serlachius-museoiden asiakaspalveluhenkilökunnan ja oppaiden uudet työasut on suunnitellut maamme tunnetuimpiin muotisuunnittelijoihin kuuluva Katri Niskanen. Hänen studionsa valmisti mittatilaustyönä modernit ja rennot asut Serlachius-museoiden henkilökunnalle.

Katri Niskanen sai asuihin inspiraatiota Serlachiuksen museomiljööstä ja ympäröivästä luonnosta, jotka olivat tehneet häneen vaikutuksen jo ennen yhteistyön alkamista. Hän haki suunnitelmissaan aiempaa rennompaa ja modernimpaa ilmettä työasuihin. Lopputuloksena on mukava ja huoleton työvaate kaiken kokoisille ja pituisille museon työntekijöille. Toiminnallisuuden ja pitkäikäisyyden lisäksi hän halusi kiinnittää erityistä huomiota jatkuvuuteen.

Asujen värimaailma on eleetön ja selkeä jättäen päähuomion museoiden näyttelyille. Värimaailma sai inspiraatiota museota ympäröivästä vehreästä metsämiljööstä. ”Syvät vihreän sävyt yhdistettynä mustaan luovat ylellisen ja luonnonläheisen kokonaisuuden”, Katri Niskanen sanoo.

Serlachius-museoiden puolesta työvaatteille asetettiin toiveeksi helppohoitoisuus, yhdisteltävyys ja ajattomuus. Myös käytännöllisyys on tärkeää: vaatteen pitää toimia työkäytössä ja siinä pitää pystyä liikkumaan helposti. Asiakaspalvelun henkilökunnalla on radiopuhelin koko ajan mukanaan, joten sille täytyi löytyä sopiva tasku.

Vaihtoehtoisina asuina naisille ovat päälle pujotettava mekko tai paita, joiden pituuksia tarkennettiin käyttäjiensä mukaan. Vaatteiden pääväri on klassinen musta. Toinen selkäkappale on tummanvihreä, ja se antaa asulle persoonallisen ja raikkaan leikkisän ilmeen. Miesten työasuun kuuluva paita noudattaa samaa tyyliä. Asuja tehtiin myös tummanvihreänä vaaleamman vihreällä selkäkappaleella ajatellen erityisesti kesäkäyttöä. Lisäksi asuun kuuluu mustakultainen Serlachius-silkkihuivi, joka tulee myös myyntituotteeksi museokauppaan.

”Projektina tämä oli haastava ja kiinnostava. Työvaatteessa pitää huomioida monta asiaa ja näkökulmaa, erityisesti toiminnallisuutta. Olen tyytyväinen lopputulokseen ja toivon, että asut tuovat iloa museohenkilökunnan arkeen”, Katri Niskanen sanoo.

Serlachius-museoiden asiakaspalvelussa ja näyttelyvalvojina työskentelevät Katarina Jeger, Nina Aaltonen ja Emma Ahonen pitävät kevyistä ja rennoista työasuista.

Katri Niskasen ensimmäisiä luonnoksia uudeksi työasuksi.

 


Perjantai 5. Huhtikuuta 2019

Klassikkoteokset palaavat Serlachiusten kartanoon

Serlachius-museoiden uusi kokoelmaripustus Kartanon klassikot esittelee laajasti Gösta Serlachiuksen taidesäätiön kokoelmia. Kuraattori Veikko Halmetoja on valinnut taidemuseo Göstan kartanoon vanhan eurooppalaisen ja Suomen kultakauden taiteen aarteita sekä uudempia suosikkejaan. Kartanon klassikot avautuu yleisölle 6.4.

Serlachiuksen klassikkoteoksia esitellään konstailemattomana ripustuksena, jonka äärelle on helppo pysähtyä. Veikko Halmetoja on löytänyt taidekokoelmasta erilaisia kokonaisuuksia ja polkuja, joiden kautta hän on jäsentänyt ripustusta. Omat seinänsä ovat saaneet suomalaisen taiteen maisemat, asetelmat sekä lasten ja aikuisten muotokuvat.

Mänttäläislähtöinen Veikko Halmetoja palasi lapsuutensa museovierailuihin ja toteutti ripustuksen, joka kunnioittaa kartanon vanhaa henkeä. ”Osa teoksista on minulle erityisen rakkaita, ne ovat kulkeneet mukanani postikortteina jo kolmenkymmenen vuoden ajan. Tätä ripustusta tehdessäni olen halunnut kunnioittaa sitä, miten ihmiset kiintyvät joihinkin kokoelmateoksiin ja haluavat nähdä ne yhä uudestaan ja uudestaan.”

Kartanon keskeisiin taiteilijoihin kuuluu Akseli Gallen-Kallela, jonka tuotantoa on paljon taidesäätiön kokoelmassa. Toinen tärkeä taiteilija on Helene Schjerfbeck, jonka teoksia taidesäätiö on hankkinut vuosien saatossa merkittävän kokoelman. Esillä on mm. eheä mieskuvien sarja, jota täydentää ensimmäistä kertaa esillä oleva näyttelijä Matti Kiianlinnan muotokuva.

Kaikkiaan näyttelyssä on lähes 150 teosta noin 100 taiteilijalta. Kartanon klassikot on pysyvä ripustus, jonka teoksia vaihdetaan kuitenkin jonkin verran esimerkiksi teoslainojen myötä. Sen äärelle voi Halmetojan mukaan palata aina uudestaan ja löytää joka kerran jotain uutta.

”Tämä ripustus sisältää yhtä monta tarinaa, kuin sillä on katsojia. Jokainen polku on oikea, mutta museon loistavilla oppailla on tarjota polku, jossa useat tarinat on kiedottu kokonaisuudeksi”, Halmetoja sanoo.

Vanha eurooppalainen taide esille

Tärkeän kokonaisuuden kartanossa muodostaa Suomessa harvinainen kokoelma vanhaa eurooppalaista taidetta. Erityisesti espanjalainen, flaamilainen ja alankomaalainen taide 1500–1600-luvuilta on laajasti esillä omana kokonaisuutenaan. Esimerkkeinä kokoelman näistä klassikoista ovat mm. Fracisco ja Juan de Zurbaránin sekä Jusepe de Riberan teokset.

Valolle herkät paperipohjaiset työt ovat saaneet oman pimennetyn paperisalonkinsa, jonka kahdessa kokoelmalaatikostossa on esillä mm. Hugo Simbergin grafiikanvedoksia. Tulevana kesänä salongissa voi tutustua myös kokoelman yhteen avainteokseen, Albert Edelfeltin Porilaisten marssiin.

Gösta Serlachius (1879–1942) keräsi aikanaan ennakkoluulottomasti oman aikansa taidetta. Taidesäätiö on viime vuosina palannut juurilleen ja kartuttanut kokoelmaa jälleen nykytaiteella. Sille on varattu oma huoneensa, jonka ripustus vaihtuu uusien hankintojen myötä tiheämmin kuin muualla kartanossa. Lisäksi muutamia nykytaiteilijoiden teoksia on sijoitettu harkitusti vanhemman taiteen sekaan.
 


Perjantai 22. Helmikuuta 2019

Serlachius-museoissa avataan kolme uutta näyttelyä

Serlachius-museoissa avataan perjantaina 22.2. peräti kolme näyttelyä yhtä aikaa. Olli ja Bucklan – Ehrströmien elämä ja taide levittäytyy sekä Gustaf-museoon, että Göstaan. Näyttely pohjautuu Serlachius-museoiden tutkijan Helena Hännisen tekemään pitkäaikaiseen luettelointi- ja tutkimustyöhön, jonka myötä Ehrströmin taiteilijapariskunnan laaja taiteellinen jäämistö on saatu tutkijoiden ulottuville ja näyttelyksi.

Harvinaisen monipuolinen taiteilijapari Olga Gummerus-Ehrström (1876–1938) ja Eric O. W. Ehrström (1881–1934) vaikuttivat Suomessa 1890-luvulta 1930-luvulle. Lapseton pariskunta testamenttasi koko taiteellisen jäämistönsä Gösta Serlachiuksen taidesäätiölle 1930-luvun puolivälissä.

Gustaf-museossa esillä oleva näyttely esittelee Eric O. W. Ehrströmin taideteollisuutta, yhteistyötä Gösta Serlachiuksen kanssa sekä pariskunnan yhteisiä projekteja. Näyttelyn on kuratoinen Helena Hänninen. Taidemuseo Göstan näyttely keskittyy erityisesti Olga Gummerus-Ehrströmin tuotantoon. Sen on kuratoinut Visavuoren museonjohtaja Pälvi Myllylä.

Arkistot avasivat sisällissodan tapahtumia

Gustaf-museossa avataan Johanna Lecklinin näyttely Olipa kerran, tässä paikassa, joka pureutuu Suomen historian kipupisteeseen, sisällissotaan liikkuvan kuvan teoksen ja valokuvien kautta. Johanna Lecklin tutki ja työsti näyttelyään Serlachius-residenssissä Mänttä-Vilppulassa vuosina 2017 ja 2018.

Hän etsi Serlachius-museoiden arkistosta sisällissotaan liittyvää materiaalia: valokuvia, kirjeitä, kortteja ja haastatteluja. Videoteoksessa kaksi tyttöä pohtii sisällissotaa pelatessaan lautapeliä Punaisten ja valkoisten taistelu Suomessa 1918. Tutkija tarkastelee punaisten naisten ja lasten kohtaloita sisällissodan ajoilta, yhteiskunnan kahtiajakautumista ja vihollisen epäinhimillistämistä.

Pieni näyttely väristä tarjoaa tietoa väreistä

Taidemuseo Göstassa avautuva Kaukana viileä varjo – Pieni näyttely väristä herättelee väreihin liittyviä aistimuksia ja kokemuksia. Miten näemme värit ja miten ne meihin vaikuttavat? Näyttely nostaa esille värinkäytön helmiä Serlachiuksen taidekokoelmasta. Mukana on myös lainateoksia sekä museokokoelmista että nykytaiteilijoilta.

Pedagogiseen näyttelyyn liittyy seinätekstejä ja multimedia, joiden avulla katsoja voi syventää tietoaan väreistä, niiden eri merkityksistä ja historiasta. Näyttelyn on kuratoinut Serlachius-museoiden pääkuraattori Laura Kuurne yhdessä väripedagogiikkaan perehtyneen luokanopettajan Hannele Karppinen kanssa.
 


Keskiviikko 30. Tammikuuta 2019

Ehrströmin taiteilijapariskunnan tuotanto esille Serlachius-museoissa

Serlachius-museoissa avautui lauantaina 26.1. näyttely, joka kertoo Ehrströmin taiteilijapariskunnan tuotannosta ja elämästä laajemmin kuin koskaan aiemmin. Olga Gummerus-Ehrström (1876–1938) ja Eric O. W. Ehrström (1881–1934) olivat lahjakas ja monipuolinen taiteilijapariskunta, joka on jäänyt lähes unohduksiin Suomen taidehistoriassa.

Näyttely levittäytyy kahteen museoon. Serlachius-museo Gustafissa on esillä Eric O. W. Ehrströmin tuotantoa ja luonnoksia sekä pariskunnan elämää ja yhteisiä projekteja. Taidemuseo Göstassa nähdään erityisesti Olga Gummerus-Ehrströmin teoksia, joista useimmat eivät ole koskaan ennen olleet julkisesti esillä. Olgan tuotanto tuokin Suomen naistaiteilijoiden tarinaan oman, hienon lisänsä.

Eric O. W. Ehrström oli yksi vuorineuvos Gösta Serlachiuksen luottotaiteilijoista, ja hän teki paljon erilaisia tilaustöitä sekä vuorineuvokselle että G. A. Serlachius -yhtiölle. Serlachius oli paitsi Ehrströmien mesenaatti myös heidän ystävänsä. Lapseton pariskunta testamenttasikin 1930-luvun puolivälissä koko taiteellisen jäämistönsä: noin 4 000 teosta ja luonnosta Gösta Serlachiuksen taidesäätiölle hakien sopimuksella taloudellista turvaa loppuvuosilleen.

Ehrström-kokoelmaa on tutkittu ja esitelty vuosikymmenien saatossa hyvin vähän, edellisen kerran 1970-luvulla. 2010-luvulla alkaneen ja vuosia kestäneen luettelointi- ja tutkimustyön tuloksena kokoelma on saatu sähköisiin arkistojärjestelmiin ja sitä kautta tutkijoiden käyttöön.

Kokoelman luetteloinut Serlachius-museoiden tutkija Helena Hänninen on kuratoinut nyt avautuvan näyttelyn yhdessä Visavuoren museonjohtajan Pälvi Myllylän kanssa. Myllylä on perehtynyt erityisesti Olga Gummerus-Ehrströmin taiteeseen.

Lahjakas taidemaalari Olli

Olga Gummerus-Ehrström oli Suomen ja Pariisin taidekouluissa opiskellut taidemaalari, jonka lahjakkuus tunnustettiin jo nuorena. Hän osallistui yksittäisillä teoksilla muutamiin näyttelyihin käyttäen toisinaan lempinimeään Olli, minkä vuoksi kriitikotkin erehtyivät luulemaan häntä mieheksi. Hän tapasi 1900-luvun vaihteessa Pariisissa nuoren Eric O. W. Ehrströmin, ja pariskunta meni pian naimisiin. Olga toimi miehensä työparina tämän projekteissa luopuen paljolti omasta urastaan taidemaalarina.

Eric O. W. Ehrström (Bucklan) halusi nuorena taidemaalariksi, mutta löysi Akseli Gallen-Kallelan opissa Ruoveden Kalelassa kutsumuksensa taideteollisuuden ja taidekäsityön parista sekä graafikkona. Hän suunnitteli ja toteutti mm. tunnetun arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren-Saarisen suunnittelemiin jugend-rakennuksiin sisustuksen yksityiskohtia ja koristeaiheita.

Arkkitehtitoimiston tunnettuja töitä ovat mm. Hvitträskin ja Hvittorpin huvilat Kirkkonummella, Vakuutusyhtiö Pohjolan sekä Pohjoismaiden Osakepankin konttorit sekä Suur-Merijoen kartano Viipurin maalaiskunnassa. Näihin kaikkiin Ehrström toteutti erilaisia yksityiskohtia jugendin kokonaistaiteen hengessä. Suunnittelu vaati saumatonta yhteistyötä arkkitehtien kanssa.

Bucklan – monitaitoinen nautiskelija

Ehrström oli taiteilijana poikkeuksellisen monipuolinen. Hän osasi metallin pakotuksen, siselöinnin sekä emali- ja jalokivisepän työt. Hän suunnitteli ja teki lasi- ja freskomaalauksia sekä grafiikkaa, heraldiikkaa, astioita ja tekstiilejä. Hän kirjoitti ja kuvitti kirjoja, piirsi ja maalasi. Kaiken tämän lisäksi Ehrström toimi konservaattorina, opettajana, intendenttinä ja taiteellisena johtajana. Hän kuului myös taidetakomo Taito Oy:n perustajiin yhdessä Gösta Serlachiuksen kanssa. Ehrström suunnitteli Suomeen sisällissodan jälkeen syksyllä 1918 valitun kuninkaan kruunun. Kruunusta myöhemmin tehty malli on esillä nyt avautuvassa näyttelyssä.

Olga ja Eric erosivat ihmisinä toisistaan täysin. Olga oli hillitty ja kiehtova kaunotar, Bucklan puolestaan pieni ja pyöreä elämäniloinen seuramies, joka rakasti hyvää ruokaa ja seurustelua. Täysin eriparisena näyttäytyvä pariskunta rakasti syvästi toisiaan. Heidän taiteellinen yhteistyönsä oli niin tiivistä, että joitain kokoelman teoksista ja luonnoksista on ollut mahdoton nimetä vain toisen tekemäksi.