Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18

Käykää rohkeasti
pidemmälle

Perjantai 19. Toukokuuta 2017

Pohjoismaisia nykytaiteilijoita Serlachius-museoiden Kesäpäiviä, Summer Days -näyttelyssä

Serlachius-museoiden Kesäpäiviä, Summer Days -näyttely esittelee 20.5. alkaen kahdeksan eturivin pohjoismaista taiteilijaa, jotka edustavat eri sukupolvia ja erilaisia lähestymistapoja maalaustaiteeseen. Yhteistä heille on pohjoisen värin ja valon kyllästämä maisema joko suoraan tai viitteellisesti esitettynä.

Näyttelyn taiteilijat ovat Päivikki Alaräihä, Tor Arne, Einar Garibaldi Eiríksson, Andreas Eriksson, Peter Frie, Olav Christopher Jenssen, Anna Retulainen ja Troels Wörsel.

Pohjoismaista maalaustaidetta on viime vuosina nähty Suomessa vähän. Kuraattori Timo Valjakka valitsi näyttelyn aiheeksi maiseman, koska pohjoismainen taide on pohjimmiltaan luontoromanttista. – Urbanisaatio on täällä pohjolassa vielä nuorta, ja luontosuhde on taiteessa aina mukana, vaikka taiteilija ei sitä erityisesti korostaisikaan, hän sanoo.

Valjakka valitsi näyttelyyn vähintään yhden taiteilijan jokaisesta Pohjoismaasta. He ovat omien maidensa johtavia taiteilijoita, mutta Suomessa osa heistä on melko tuntemattomia. Yhteistä heille ovat viittaukset maisemaan tai luonnon havaintoon, mutta aina muistin suodattamina. Näyttelyn teosvalinnoissa korostuvat kesäiset kuva-aiheet.

– Kesällä on myyttinen merkitys meille pohjolan asukkaille. Haaveilemme siitä ja kaipaamme sitä, joskus jopa silloin kun on kesä. Minua kiehtoi tehdä näyttely aiheesta, joka on niin oleellinen osa meidän identiteettiämme, että emme yleensä edes huomaa sitä, Valjakka kertoo.

Kuraattorin mukaan valoisaa ja ilmavaa näyttelyä kannattaa katsoa kuin lukisi runoja. Hän toivoo, että siitä välittyy erilaisia kesäpäivän tunnelmia, jonka pohjolan ihmiset tunnistavat. Lähes kaikki näyttelyn teokset ovat taiteilijoiden uutta tuotantoa, monet esillä ensimmäistä kertaa.

Maisema rakennusaineena

– Maisema on teosten ravintoa, ei niiden aihe, suomalaistaiteilija Tor Arne (s. 1934) sanoo. Hän löytää lähtökohtansa luonnon havainnoista, mutta etenee niistä kokonaisvaltaiseen kokemukseen, jossa muisto maiseman valosta on vain yksi teoksissa läsnä oleva elementti.

Ruotsalainen Andreas Eriksson (s. 1975) saa innoituksensa ympäröivän maaseudun luonnosta. Jokapäiväisen elämän havainnot ovat pohjana hänen teoksilleen, jotka sijoittuvat abstraktin ja esittävän taiteen välimaastoon.

Tanskalaiselle, Italiassa asuvalle Troels Wörselille (s. 1950) maalaus on samanaikaisesti tarkastelun kohde ja väline. Hän siirtää kuva-aiheen kankaalle tavalla, jossa painopiste siirtyy maalaukseen itseensä.

Muistikuvia menneestä

Ruotsalainen Peter Frie (s. 1947) on koloristi, joka ajaa takaa puoliksi unohtuneita muistikuvia. Hänen teoksensa puhuttelevat kaikkia aisteja ja tavalla, jossa jokaisen on helppo tunnistaa omia muistojaan ja kokemuksiaan.

Berliinissä ja Ruotsissa asuva norjalainen Olav Christopher Jenssen (s. 1954) kertoo, että muistikuvat hänen lapsuutensa maisemista Norjasta ovat jatkuvasti läsnä hänen teoksissaan eräänlaisena mittatikkuna, vaikka hyvin epäsuorasti ja viitteellisesti.

Anna Retulaisen (s. 1969) uusien teosten aiheet ovat hänen omasta puutarhastaan. Hän ei silti maalaa mallista vaan motorisesta muistista, jolloin silmän havainnot ja fyysinen kokemus hänelle rakkaasta paikasta lomittuvat.

Ajatusleikkejä maisemasta

Päivikki Alaräihä (s. 1981) laajentaa maalauksen käsitettä arkkitehtuurin suuntaan. Yksinkertaiset muodot kuten suorakaiteet eivät sellaisenaan esitä mitään, mutta viittaavat arkkitehtuurin aukkoihin, oviin ja ikkunoihin ja edelleen vuorokaudenaikoja seuraavaan valoon.

Islantilaisen Einar Garibaldi Eiríkssonin (s. 1964) kahdeksanosainen teos kääntää ajatuksen maisemamaalauksesta päälaelleen ja kertoo konkreettisesti maiseman maalaamisesta. Teos koostuu taiteilijan eri puolilta Italiaa löytämistä liikennemerkeistä, jotka varoittavat tekeillä olevista tiemerkinnöistä.