Serlachius museot

Käykää rohkeasti
pidemmälle

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Serlachius-museot ovat avoinna kesällä 1.6.–31.8. joka päivä 10–18, talviaikaan 1.9.–31.5. ti–su 11–18.

Sulje

+358 (0)3 488 6800 | Gustaf, R. Erik Serlachiuksen katu 2 | Gösta, Joenniementie 47 | Mänttä

Avoinna:
talviaikaan 1.9.–31.5. ti-su klo 11–18
kesäaikaan 1.6.–31.8. joka päivä klo 10–18


Käykää rohkeasti
pidemmälle

Perjantai 31. Tammikuuta 2020

Nanna Hännisen näyttely How About the Future? avataan Serlachius-museoissa

Valokuvataiteilija Nanna Hännisen (s. 1973) uusimpien teosten ydintä ovat moraaliset pohdinnat, joita tietoisuus ilmastonmuutoksesta yksilölle aiheuttaa. Hänen retrospektiivinen näyttelynsä How About the Future? avautuu yleisölle Serlachius-museo Göstassa lauantaina 1.2.2020.

Hännisen muotokieli on minimalistinen ja pelkistetty. Teossarjoissaan hän liikkuu sisäisessä maailmassaan ja tarkastelee yksilön kokemusta yhteiskunnassa käyttäen omaa kokemustaan mittatikkuna.

Varhaisiin 2000-luvun alun teoksiinsa Nanna Hänninen tallensi turvattomuuden kokemuksen WTC-iskujen jälkeisessä yhteiskunnassa ja käsitteli vieraantuneisuutta, ulkopuolisuutta ja kontrollin tarvetta. Hännisen ura jatkui kokeellisilla valokuvasarjoilla New Landscapes, jossa kuvien aiheen muodostavat pitkällä valotusajalla tallennetut katuvalojen ja kehon liikkeet sekä IIPaint, jossa hän yhdisti maalausta ja valokuvaa.

Viime aikoina Hänninen on työskennellyt otsikon Now is Now alla. Uusimmat teokset kertovat sekä päivänpolttavasta ilmastonmuutoksesta että henkisestä kasvusta ja läsnäolosta. Millaisia valintoja meidän tätä aikaa elävien tulisi puntaroida?

Retrospektiivinen näyttely How About the Future? esittelee hänen tuotantoaan kahdenkymmenen vuoden ajalta.

Näyttelyn on kuratoinut Serlachius-museoiden pääkuraattori Laura Kuurne.


Maanantai 27. Tammikuuta 2020

Haku Serlachius-residenssiin ja Taideseinä-projektiin alkaa

Serlachius-residenssi on Gösta Serlachiuksen taidesäätiön ylläpitämä vierasateljee, joka sijaitsee taidekaupunki Mänttä-Vilppulassa. Residenssissä työskentelee vuosittain 20–30 taiteilijaa tai taiteilijaryhmää. Noin puolet residenssin vieraista on ulkomaisia ja puolet suomalaisia. Residenssiin hakuaika vuodeksi 2021 on 1.2.–1.4.2020.

Varsinaisen residenssihaun lisäksi 1.2. avataan haku neljän kuukauden mittaiseen Taideseinä-projektiin, joka toteutetaan yhdessä Mänttä-Vilppulan kaupungin kanssa. Projektin aikana tehdään Mänttä-Vilppulaan seinämaalaus myöhemmin ilmoitettavaan kohteeseen. Projekti ajoittuu maalis–kesäkuulle 2021. Siitä maksetaan valitulle taiteilijalle tai taiteilijaryhmälle 8 000 euron palkkio. Residenssi ja Mänttä-Vilppulan kaupunki huolehtivat projektin tuotantokuluista.

Vuodesta 2015 toiminut Serlachius-residenssi tarjoaa rauhallisen ympäristön kuvataiteen parissa työskenteleville taiteilijoille, tutkijoille ja kuraattoreille. Residenssi tuottaa myös pieniä tapahtumia Mänttä-Vilppulaan. Kaikkiin residenssin tapahtumiin vapaa pääsy.

Residenssijakson pituus voi olla kuukaudesta neljään kuukauteen. Residenssiin voi hakea myös useammalle vuodelle jaksottuvia tuotantoresidenssijaksoja. Residenssivierailta ei peritä vuokraa asuin- tai työhuoneesta. Vierailta edellytetään kirjallista raporttia työskentelystään residenssissä.

Residenssivieraiden majoitus tapahtuu Einola-nimisessä talossa taidemuseo Göstan kauniissa puistomiljöössä. Työskentely- ja näyttelytilat sijaitsevat Aleksanterin linnaksi kutsutussa jugend-talossa Gustaf-museon vieressä Mäntän keskustassa noin kolmen kilometrin päässä Einolasta. Residenssivieraat vastaavat itse matkoista sekä työskentely- ja elinkustannuksista residenssissä. Residenssiin voi hakea myös perheen kanssa.

Residenssipaikkaan tai Taideseinä-projektiin haetaan sähköisillä hakulomakkeilla. Lomakkeet ja hakuohjeet löytyvät residenssin verkkosivuilta hakuajan alkaessa. Myöhästyneitä hakemuksia ei käsitellä.

Residenssin verkkosivut ja hakuajan alkaessa avautuva linkki löytyvät osoitteesta: https://serlachiusresidency.fi


Torstai 16. Tammikuuta 2020

Gösta Serlachiuksen taidesäätiö osti Anselm Kieferin teoksen Väinämöinen Ilmarinen

Gösta Serlachiuksen taidesäätiö on hankkinut kokoelmiinsa Anselm Kieferin teoksen Väinämöinen Ilmarinen. Se on Kieferin Kalevala-aiheisista töistä ensimmäinen museokokoelmaan myyty teos.

Nykytaiteen merkittävimpiin nimiin lukeutuva Anselm Kiefer tutkii taiteessaan ihmiskunnan suuria kysymyksiä historiaan, kirjallisuuteen ja filosofiaan pohjautuen. Myös Suomen kansalliseepos Kalevala on puhuttanut Kieferiä jo pitkään: ”Luin Kalevalaa 1970-luvun lopulla ja 80-luvun alussa. Viime aikoina olen jälleen viettänyt aikaa Kalevalan runojen parissa ja myös maalannut eepokseen liittyviä teoksia.”

Kiefer kertoo kiinnostuksensa taustoista: ”Kalevala, Nibelungen laulu, muinaisegyptiläinen tarusto ja muut suuret mytologiat pyrkivät hahmottamaan ja kuvaamaan maailman kokonaisuutena. Tällainen maailman kokonaisvaltainen kuvaaminen tänä päivänä on vaikeaa, koska tiede ja eri ammattikunnat ovat ahtaneet maailman siiloihin. Maailma on sirpaloitunut, emmekä näe sitä kokonaisuutena. Yksi luonnontieteen uusista osa-alueista, säieteoria, tosin pyrkii luomaan kokonaiskuvan maailmasta, jossa mikro- ja makrokosmos kohtaavat, aivan kuten muinaismytologioissa, esimerkiksi Kalevalassa.”
 
Kieferin kaikkien Kalevala-aiheisten teosten valmistumisajankohta ei ole tiedossa. Tällä hetkellä teemasta on esillä yksi teos Lontoossa, White Cube -galleriassa.

Serlachius-museoiden johtaja Pauli Sivonen iloitsee hankinnasta: ”Teoksen pysyvä esilläolo Mäntässä jatkaa luontevasti vuoden 2015 suurnäyttelystä alkanutta yhteistyötä Anselm Kieferin ja Serlachiuksen välillä.”
 
Väinämöinen Ilmarinen -teos saapui Serlachius-museoihin Yhdysvaltain kautta. Kiefer lahjoitti sen Janne Gallen-Kallela-Sirénin johtaman Albright-Knox-taidemuseon laajennushankkeen rahoituskampanjaan (www.albrightknox.org). Sirén ehdotti, ettei teosta huutokaupattaisi, vaan sitä tarjottaisiin Suomen julkisiin kokoelmiin, aluksi Serlachiukselle, museolle, joka oli muutamaa vuotta aikaisemmin järjestänyt merkittävän Kiefer-näyttelyn. Näin teos voisi päätyä Suomeen, Kalevalan ja suomalaisen Kalevala-taiteen syntysijoille.

Sirén on tutkinut Kieferin taidetta lähes kolmekymmentä vuotta. Kun Kiefer pari vuotta sitten perusti taidesäätiön vaalimaan elämäntyötään ja sen tutkimusta, hän kutsui Sirénin sen hallituksen puheenjohtajaksi. Sirén on toiminut tehtävässä museonjohtajan työnsä ohessa vuodesta 2018.

”Mytologia, runous, filosofia, maailmanhistoria ja sodat – nämä teemat ovat valtameri, joka lainehtii Kieferin taiteessa. Hän ei maalaa yksittäisiä teossarjoja, vaikka tietyllä tavalla jokin tietty taiteilijan käsittelemä teema voidaan mieltää eräänlaisena kokonaisuutena ainakin museonäyttelyiden yhteydessä. Kieferin taiteessa eri lähteet ja teemat liittyvät toinen toisiinsa ja ovat osa suurta jatkumoa. Kieferin Kalevala-teoksista voisi jonain päivänä koota upean näyttelyn ja mielenkiintoista olisi tietysti nähdä se myös Suomessa, jossa Kalevala on kansalliseepos, mutta samalla myös osin unohdettu henkinen ja kulttuurinen voimavara”, Sirén summaa.   

Anselm Kieferin teokset ovat usein monumentaalisia niin aiheiltaan kuin kooltaankin. Myös Väinämöinen Ilmarinen on suurikokoinen työ. Siinä nähdään Kieferille ominaiseen tapaan sotatannerta muistuttava lohduton maisema, jonka etualalla ovat sukellusvene ja lentokone: tietäjä Väinämöinen esittäytyy sukellusveneenä, taivaankannen takoja, seppä Ilmarinen lentokoneena.
 
Teos tulee esille Serlachius-museo Göstaan maaliskuun lopussa.


Anselm Kiefer, Väinämöinen Ilmarinen, 2018, emulsio, öljyväri, akryyliväri, sellakka, köysi ja lyijy kankaalle, 280 x 380 cm, Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, copyright: Ⓒ Anselm Kiefer.


 


Tiistai 17. Joulukuuta 2019

Uusi kirja Serlachiusten kartano avaa ovet Joenniemen värikkääseen historiaan

Serlachius-museo Göstan historiasta on julkaistu kirja Serlachiusten kartano – Joenniemen mallitilasta taidemuseoksi. Tutkija, FL, Marjo-Riitta Simpasen kirja valottaa vuorineuvos Gösta Serlachiuksen (1876–1942) edustuskodikseen rakennuttaman kartanon ja siihen oleellisesti liittyneen maatilan sekä sen asukkaiden elämää.

Serlachiusten kartano on ensimmäinen Joenniemen historiaa laajasti esittelevä teos. Joenniemen kartano on tunnettu vuosikymmenet taidemuseona, mutta tiedot sen historiasta vuorineuvos Gösta Serlachiuksen edustuskotina ja maatilana ovat tätä ennen pohjautuneet melko hajanaiseen tutkimustietoon.

Kirja esittelee tilan monivaiheisen syntytarinan ja Serlachiuksen teettämät suunnitelmat uudeksi kodikseen. Kartano valmistui lopulta arkkitehti Jarl Eklundin suunnitelmien pohjalta vuonna 1935. Kirjassa kerrotaan perusteellisesti kartanon rakentamisesta, sisustuksesta ja taiteesta, joihin vuorineuvos puuttui pienimpiä yksityiskohtia myöten.

Maatalouden kehittäminen ja hyötyajattelu olivat tärkeitä niin vuorineuvos Serlachiukselle kuin hänen toiselle aviopuolisolleen, agronomi Ruth Serlachiukselle (1882–1963). He kehittivät Joenniemen maatilasta mallitilan, jonka uusinta viljelystietoutta haluttiin levittää alueen maanviljelijöille. Tilalla jalostettiin länsisuomenkarjaa, kanoja ja lampaita. Pellot oli jo varhaisessa vaiheessa salaojitettu. Tilan taimitarhassa jalostettiin ja myytiin omenapuita sekä marjapensaita, ja kartanoon liittyneessä kasvihuoneessa kasvatettiin jopa viinirypäleitä.

Puisto on alusta saakka ollut tärkeä osa kartanoa. Serlachius teetti Joenniemen aluetta varten monia suunnitelmia 1910-luvulta lähtien, mutta vasta 1935 valmistunut Paul Olssonin ja Jarl Eklundin yhdessä laatima suunnitelma toteutettiin. Lähtökohtana oli ajatus kokonaistaideteoksesta, jossa englantilaistyyppinen puisto on talon arkkitehtoninen jatke.

Edustuskodista lastenklinikaksi

Kirjassa esitellään Gösta ja Ruth Serlachius myös henkilöinä. Oma lukunsa on varattu edustuskodin tunnetuille vieraille presidentti Risto Rytistä marsalkka Mannerheimiin ja maamme eduskunnasta Miss Eurooppa Ester Toivoseen. Gösta Serlachius ehti asua kartanossaan lopulta vain seitsemän vuotta ennen kuolemaansa 1942.

Jatkosodan aikaan Joenniemen kartanoon sijoitettiin pommituksia pakoon Helsingin yliopiston lastenklinikka, jonka ylilääkärinä toimi Arvo Ylppö. Leskeksi jäänyt Ruth Serlachius muutti tuolloin asumaan kartanon pihapiirissä sijaitsevaan pieneen mökkiin.

Gösta Serlachiuksella oli 1930-luvulta saakka ollut haaveena rakentaa Mänttään taidemuseo, jossa hänen keräämäänsä ja säätiöimäänsä arvokasta taidekokoelmaa voitaisiin esitellä. Suunnitelma kuitenkin raukesi sodan ja vuorineuvoksen kuoleman seurauksena. Ruth Serlachius halusi toteuttaa puolisonsa pitkäaikaisen haaveen. Hän ja Joenniemen perinyt Göstan poika Bror Serlachius avasivat kartanon alakerran taidemuseoksi elokuussa 1945.

Kirja pohjautuu perusteelliseen arkistotutkimukseen, jota Marjo-Riitta Simpanen teki ennen jäämistään eläkkeelle Serlachius-museoista kuluvan vuoden syksyllä. Hän huomasi, että kartanon ja museon rakennuksiin ja historiaan liittyvä tieto oli pirstaleista ja yksityiskohdat tarkentamattomia. Siksi hän paneutui hakemaan tietoa ensisijaisesti alkuperäislähteistä sekä muistitietoarkistoista.

Runsaasti kuvitetun kirjan on julkaissut Kustannusosakeyhtiö Parvs, ja se kuuluu Serlachius-museoiden julkaisusarjaan.


Perjantai 29. Marraskuuta 2019

Serlachius-museot mukana voittoissassa matkailutoimijoiden verkostossa

Serlachius-museot on palkittu osana Western Lakeland -matkailuverkostoa Wellbeing Eden in Finland 2019 -kilpailussa 29.11. Hyvinvointimatkailun kehittämiseen tähtäävään kilpailuun osallistui 17 eri verkostoa eri puolilta Suomea.

Voittoisaan Western Lakeland -matkailuverkostoon kuului matkailutoimijoita Päijät-Hämeestä, Keski-Suomesta ja Pirkanmaalta. Serlachius-museoiden lisäksi Pirkanmaalta olivat mukana Vaihmalan Hovi ja Frantsilan Hyvän Olon Keskus. Western Lakelandin verkosto vakuutti palkintoraadin yhteen hitsautuneella tekemisellään.


Työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Jari Gustafsson jakoi palkinnot työ- ja elinkeinoministeriön ja Visit Finlandin järjestämässä matkailuseminaarissa Helsingissä 29.11. Palkinnoista päätti hyvinvoinnin ja matkailun asiantuntijoista koostunut arviointiryhmä.


Suomen kansalliseen kilpailuun osallistui 17 hyvinvointimatkailuverkostoa eri puolilta Suomea. Mukana oli verkostoja niin pohjoisesta Lapista, Itä-Suomen kansallismaisemista, Etelä-Suomen saaristosta kuin Pirkanmaan ja Pohjanmaan maakunnista. Toiminnan tuli perustua vähintään neljän organisaation verkostoihin, jotka tarjoavat suomalaisiin vahvuuksiin perustuvia hyvinvointi- ja matkailupalveluja ja kokemuksia kestävän kehityksen periaatteita noudattaen.


- Maailmalla vahvasti kasvava hyvinvointipalvelujen kysyntä luo meille mahdollisuuksia houkutella uusia kohderyhmiä Suomeen ympärivuotisesti. Suomen näkyvyys Eden-verkostossa edistää myös tavoitettamme kasvattaa ulkomaisten yöpymisten määrää ja lisätä matkailuvientiä, toteaa työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Jari Gustafsson.