Elina Brotherus, Tuulimusiikkia, 2017

HUHTIKUU 2020

Gösta Serlachiuksen taidesäätiön nykytaiteen kokoelmaan kuuluu vajaat viisikymmentä videotaiteen teosta. Vuonna 2019 kokoelma karttui huomattavasti, kun Elina Brotherukselta hankittiin 15 videoteosta Gustaf-museolla esillä olleesta Playground / Leikkikenttä -näyttelystä. 

Elina Brotherus (s. 1972) tunnetaan parhaiten omaelämäkerrallisista valokuvista, joiden mallina on hän itse. Brotherus tuli tunnetuksi 1990-luvun lopulla ja on yksi Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia taiteilijoita. Hän työskentelee valokuvauksen ohella liikkuvan kuvan parissa.

Brotheruksen työtapa on ollut sarjallinen. Hän saattaa työstää yhtä sarjaa neljästä viiteenkin vuotta, kunnes on aika vaihtaa uuteen. Toiset teokset on tehty lyhyemmällä aikavälillä, kuten Playground / Leikkikenttä -näyttelyssä nähdyt Règle du jeu -sarjan teokset, jotka taiteilija toteutti vain neljässä kuukaudessa. Näiden valokuvien ja videoiden tekeminen oli Brotherukselle intensiivinen, mutta samalla tuottelias ajanjakso. 

Règle du jeu -sarjan teokset pohjautuvat 1960-luvulla perustetun kansainvälisen Fluxus-taiteilijaverkoston keksimiin event scoreihin eli tapahtumanuotinnoksiin. Nuotinnosten idea perustuu kirjoitettuun ohjeeseen, jonka jokainen voi toteuttaa itse haluamallaan tavalla. Ohjeistusta saa käyttää kuka vain ja missä vain. Näin ollen kaikki saavat tehdä taidetta. Valmiiden tapahtumanuotinnosten lisäksi Brotherus keksi omia ohjeita käyttäen esimerkiksi otteita runoilija Tuomas Timosen runoista. Teossarja antoi Elina Brotherukselle mahdollisuuden tehdä jotain uutta. Hän asettui kuvattavan roolista esittäjän rooliin. Sarjan teoksissa Brotherus esiintyy tanssija Vera Nevanlinnan kanssa. 

Videoteoksessa Wind Music (2017) ohjeena on japanilaisen taiteilijan Mieko Shiomin (s. 1938) nuotinnos vuodelta 1963: ”Tuulimusiikkia, fluxusversio I, Kulisseihin sijoitettu voimakas puhallin puhaltaa nuotit telineistään ja orkesteri yrittää pitää niitä paikoillaan.”

Elina Brotherus lähestyy tehtävänantoansa humoristisesti. Videossa tuohitorvea soittava muusikko yrittää soittaa nuoteistaan kappaletta, mutta soitto keskeytyy useaan otteeseen, kun lehtipuhaltimen kanssa liikkuva henkilö yrittää häiritä esitystä pyrkien puhaltamaan nuotteja telineeltä. Muusikko nostaa nuotit kärsivällisesti kerta toisensa jälkeen nuottitelineelle. Toinen seisoo lehtipuhaltimensa kanssa kuin taisteluvalmiudessa, valmiina hyökkäämään uudelleen tilaisuuden tullen.

Internetistä löytyy eri tekijän samalla nuotinnoksella tehty video, jossa tilanne on myös hullunkurinen, eikä sille voi olla hymyilemättä. Tämä osoittaa sen, että ohjeita vieläkin käytetään, mikä oli myös taiteilijan toive.

Règle du jeu -sarja tuo esille uudenlaista Brotherusta. Videot eivät ole kuitenkaan vain dokumentoituja performansseja, vaan ammattitaidolla loppuun asti hiottuja. Kuvan asettelu on harkittu ja lopputulos on tyylikäs. Teokset ovat oivaltavia ja niitä on hauska katsella toinen toisensa jälkeen. Voi vain kuvitella, että niiden tekeminen on ollut myös hauskaa ja vapauttavaa; kuin leikkiä.

Eeva Ilveskoski
tutkija

Elina Brotherus, Wind Music, 2017, videoteos ja valokuva. Mieko Shiomin nuotinnos vuodelta 1963: ”Tuulimusiikkia, fluxusversio I: Kulisseihin sijoitettu voimakas puhallin puhaltaa nuotit telineistään ja orkesteri yrittää pitää niitä paikoillaan.”
Elina Brotherus, Wind Music, 2017, videoteos ja valokuva. Mieko Shiomin nuotinnos vuodelta 1963: ”Tuulimusiikkia, fluxusversio I: Kulisseihin sijoitettu voimakas puhallin puhaltaa nuotit telineistään ja orkesteri yrittää pitää niitä paikoillaan.”